United States or Zimbabwe ? Vote for the TOP Country of the Week !
BELARIUS (syrjään). Ylvä vietti! Peritty suuruus! Luonnon aateluus! Halvasta halpa syntyy, arast' arka. Leseet ja jauhot, arvottuus ja arvo On luonnosta. En heidän isäns' ole Jos ken hän on, on ihme sittenki, Ett' on hän heille mua rakkaampi. (
Isännän vihaa orja piillä saapi, Vaan lapsi isäns' ääntä noudattaapi, Mut Jumalaansa, Luojaa, Vapauttajaa, Ihminen vastustaa. Kööri: Oi Herra, kaikki maat Sun voimaas ilmoittaapi, Iki=kiitosta maailma Sulle soikohon! Sopraanit yhdessä: On taivaalle syntynyt tähti! Kah, Betlehemin soimessa syntyi poikanen. Hän syntyi majoiss' alhaisten, Ei sijaa saliss' ylhäisien. Miks syttyi taivaan tähtönen?
Mä kostan, hänen äitinsä Gunilla Mua vahingoitti rukouksillansa. Kas, senvuoks lähetin sen häijyn akan Ryöväämään pojan isäns' huoneesta. *Valkea*. Jumala sallinut on, että prinssi Nyt kasvatetaan köyhyydessä, työssä. Ja tulee kerran kansan auttajaks. *Musta*. Se ei käy päinsä, minä kiusaan hänet Pahuuteen, syntiin. *Valkea*.
Mik' oikeus on tyttöön Nathanilla, jos isäns' ei hän ole? Niin ken elon pelasti tytölle, hän yksin perii sen oikeudet, ken loi sen elämän. SITTAH. Vaan kuinka, Saladin, jos oitis nyt sä tytön luokses ottaisit? Niin hänet omistajasta väärästähän vain het' eroittaisit. SALADIN. Oisikohan tarpeen? SITTAH. Ei juuri tarpeen kai! Mua tähän neuvoon uteliaisuus suloinen vain saa.
Ensin, näet, kysyt, Kuin monta tanskalaist' on Pariisissa, Ja keitä, mistä, kuinka elävät, Ja millä, kenen seurassa, ja miten. Ja kun näin kiertäin, kaartain huomaat, että On poikan' tuttu, silloin lähemmäksi Sa karkaat kysymyksilläs; hänt' olet Vaan hiukan tuntevanas; sanot näin: "Ma tunnen hänen isäns', ystävänsä Ja, osaks, hänet"; ymmärrätkö, Reinhold? REINHOLD. Kyll', aivan hyvin.
»Oikein!» huusi toiset, »sua Pilkkaa Sebastiankin!» Ilveiltiin ja naljaeltiin, Vihdoin matkaan mentihin. Yö on hiljainen ja tyyni, Lampun valo välkkyilee; Yksinänsä miettii orja; Zombiako aattelee? Ovi aukenee niin hiljaa, Sinne silmänsä hän luo; Hänen isäns' on se, ainoo, Paras ystävänsä tuo.
Sauhu, tuhka tuiski sieltä silmiin; Pihass' ol' vaan lato palamatta, Sinne läks' hän leposijaa saamaan. Oven suulle tultuaan hän seisoi, Kuullen isäns' ääntelevän siellä: "Keltä kuullen, tokko Tuomas petti? Josko, josko ei lie pettänytkään! Anna, Herra, hänen syytöin olla!
Nyt, tietäkää, on nuori Fortinbras, Halveksuin arvoamme, taikka luullen, Ett' armaan veli-vainaan kuolon kautta Valtamme liitteistään on höltynyt, Perustuin tähän voiton unelmaan, Hyväksi nähnyt meiltä kiristää Lähetin kautta takaisin ne maat, Jotk' isäns' uljahalle veljellemme Lain mukaan kadotti. Sen verran siitä. Nyt itseemme ja tähän istuntoon!
Tuo paha Liisa ajoi hänet pois. KILPI. Se tekemättä olla saanut ois. No, kenpä moista kärsiä nyt vois! Niin onpi kapteen' itse käskenyt. No niin, mun tyttöseni, ole tyyni nyt! Nyt jälestänsä juokse joutuisaan, Tuo hänet tänne, sano hänelle, Ett' isäns täällä on, se sano vaan. AINA. Vaan vaari, onko totta? Joudu, neitonen! AINA. Näetkös, kuin teit pahoin, Liisasein!
Tultuansa toisen kerran Löysi lapsensa levolta, Siinä Siimoni häpesi, Eikä julkia Johannes, Jaksa Jaakobi jutella. Kulki kerran kolmannenkin Armahan Isäns' etehen, Rukoellen raskahasti: "Armahin minun Isäni, Käännä kalkki karvahimpi, Julma juotava vähennä. Jos niin kelpaapi sinulle." Annettu Ylen Isältä, Vihan ala viskattuna, Kovan kuoleman käsissä, Häijyn helvetin kidassa, Teki työtä työlähintä.