United States or Germany ? Vote for the TOP Country of the Week !
Meidän välillä ei, tietääkseni, vielä ole ollut riitaa. HEIKKI. Minä olen pahoillani siitä, joka on tapahtunut. UTRIAINEN. Antaapa lukkarin nyt koettaa. Vähemmän juoksee täällä. HEIKKI. Sinä katsot lukkaria karsaalla silmällä; hän on, tietääkseni, sinua aina hyvin kohdellut. UTRIAINEN. Tuo peijakas! Minä en häntä suvaitse. Sinä tiedät, miksikä lukkari täällä juoksee joka päivä!
Vaan oletko huomannut olevasi häntä mieleen. UTRIAINEN. Minä luulen, että jos ei lukkari myötäänsä häntä viekotteleisi, asiat olisit eri kannalla. PELTONEN.
UTRIAINEN. Te vaaditte lukkarin heti heittämään heinän te'on. Jos ei lupaa, kyllähän keinot keksitään. Mainitkaa sivumennen, että kyllä tiedätte sen, minkä koko kylä tietää, ett'ei hän Mariaa kosi, vaan teidän omaisuuttanne. Sinä olet aina talon puolta pitänyt, Minä kiitän sinua.
UTRIAINEN. Siis pitää teidät ajamalla saada liikkeelle? ENSIM
Vanhan tuttavuuden tähden minä pyydän: älä pitkitä tätä ikävää toraa. Oletko hullu! Minäkö tässä riitelen; minä pidän talon puolta, ja siksi minun päälleni kaikki syy sysätään. HEIKKI. Voihan talon puolta riidattaki pitää. Talon puolta minäki pidän. Sinä pidät Annan puolta, ja siten lukkarin. HEIKKI. Ajattele Utriainen, mitä olet tehnyt ja olet tekevä. Ei loppu aina ole alun näköinen.
Hyvä! nyt olet taas hyvällä tuulella, koska alat runolliseksi. Kuka tulee? Viides kohtaus. UTRIAINEN (itsekseen). Lempo! Kun en tavannut häntä yksinään; yhdessä he ovat voimalliset. (
PELTONEN. Kuuluuko uutisia? UTRIAINEN. Kuuluu, ja vähän kummia. PELTONEN. Kerro! UTRIAINEN. Ennenkuin kerron, tahtoisin kuulla teidän ajatuksenne siitä miehestä, josta kylällä puhutaan. PELTONEN. Kukas on mies? UTRIAINEN. Lukkari on. PELTONEN. Lukkari on ylpeä ja itsepäinen. En minä häntä juuri oikein suvaitsisi, vaan... UTRIAINEN, Kuulkaa nyt mitä kylällä sanotaan.
Jos mitä olet toivonut, niin olen, jos olen voinut, sen sulle hankkinut. Vaan minä ymmärrän, minä olen renki, ja sehän ei ole ollut kun velvollisuuteni niin tehdä. Jos olisin isäntä, silloin voisivat nuo ansiot olla jostakin merkinnöstä. Siksi olisi sinunki pitänyt oppia minua tuntemaan, että minä en eroita ihmisiä säädyn mukaan. UTRIAINEN. Niin toivonki; nyt sinun tunnen entiseksi.
PELTONEN. Minä uskon painavan toimen sinun tehtäväksi. Toimestasi riippuu palkinto. Palkinnon tiedät. UTRIAINEN. Semmoisen palkinnon edestä jännitän kaiken kykyni. TOINEN N
Mitäs olisivat nämät armahat kesäiset päivät sinutta, Anna! Tuolla ulkona vallitsee luonnon ihmeteltävä sointuisuus. Siellä kuulin kuiskauksen: "Miksi tulet noin yksinäsi, noin alakuloisna kaiken tämän riemun keskellä?" Silloin nousivat vedet silmiin ja minä samosin tänne. Kymmenes kohtaus. UTRIAINEN. Hyvä, että saan sinun tavata. UTRIAINEN. Heikki! Oletko minuun suuttunut?