United States or Norway ? Vote for the TOP Country of the Week !
Näät tahto, jos se tahdo ei, ei kuole, vaan tulen lailla ylös nousee, vaikka painaisi tuhatkerroin voima raaka. Mut jos se taipuu vähänkin, se seuraa jo väkivaltaa; ja niin teki nämä, palata jotka luostariin ois voineet. Jos täydellinen heiss' ois tahto ollut kuin halsterill' Laurentius Pyhän oli tai Muciuksen, kättään kohtaan jyrkän,
Säälien auvokkaat ikivallat katseli tuota, valpassilmäisen he jo Argontappajan vaati varkain pois sitä viemään; niin muut mielivät, mutt' ei Here, Poseidon ei, ei Zeun tytär päilyväsilmä, sill' oli nostanut näät pyhä Ilion heiss' ikivimman, kansa ja kansan pää Priamos; oli syy Paris ollut, sille jok' antoi palkinnon, joka hekkuman hälle tarjosi turmahisen, jumalattaret loukaten toiset.
Näät tahto, jos se tahdo ei, ei kuole, vaan tulen lailla ylös nousee, vaikka painaisi tuhatkerroin voima raaka. Mut jos se taipuu vähänkin, se seuraa jo väkivaltaa; ja niin teki nämä, palata jotka luostariin ois voineet. Jos täydellinen heiss' ois tahto ollut kuin halsterill' Laurentius Pyhän oli tai Muciuksen, kättään kohtaan jyrkän,
CASSIUS. Huomenta, Brutus! Liian rohkeit' ollaan; Yörauhaas kenties häiritsemme? BRUTUS. Tunnin Jo ylhääll' olen ollut, valveill' yön. Nuo miehet tunnenko, jotk' ovat kanssas? CASSIUS. Kyll', ihan kaikki; heiss' ei ole yhtä, Jok' ei sua kunnioittais; kaikki toivoo Ett' itsestäsi sull' ois sama luulo, Mi joka kunnon roomalaisell' on. Täss' on Trebonius. BRUTUS. Tervetullut tänne.
Noill' ukkoräivill' On kiittämättömyys vain luonnon vamma; Verensä hyistä on, se virtaa tuskin, Eik' ole hyvää; heiss' ei hyvyytt' ole; Ja luonto maata kohden painuessaan, On tylsä, raskas niinkuin matkan määrä. Sin' olet kunnon mies; sen sanon suoraan; Ei tahraa sinussa. Se aatos pois, Ett' ystäviins' ei Timon luottaa vois!
Totuutta jos heiss' on Ja sinusta, Macbeth, se selvään nähdään Miks ei he minullenkin ennustajiks Ruveta vois ja toivoani nostaa? Mut vaiti siitä! MACBETH. Tuossapa se paras On vieraamme! LADY MACBETH. Jos hän ois unhotettu, Ois suureen juhlahamme aukko jäänyt, Ja pilall' oisi kaikki. MACBETH. Tänä iltan' On juhlapidot meillä, pyydän, että Tulette tekin.
Vaikk' uskonsa ei sankarillisinta heiss' ollut koskaan mulle, niin se oppi ol' lohdullinen, että alttius Jumalan tahtoon aivan yht' ei ole kuin harha-aatoksemme Hänestä. Sit' isä, rakas Daja, selittihän niin usein meille; samaa mieltä kanssaan niin usein siitä olit; miksi siis nyt revit, mitä yhdess' aikaan saitte? Mut tällä puhelulla, rakas Daja, ei meidän ystäväämme sopine juur' ottaa vastaan.
Ne vanhatkin ruhtinaat sitä jo koettelivat. VANSEN. Totta kyllä! Vaan meidän esi-isämme pitivät varansa. Niin pian kuin he mihin herraan tuskastuivat, sieppasivat he häneltä muutamakseen pojan ja perillisen pois, pitivät sitä luonaan ja antoivat vasta oikein hyvillä ehdoilla takaisin. Meidän isämme olivat miehiä! Ne ymmärsivät oman hyvänsä! Heiss' oli pontta ja perää. Miehisiä miehiä!
Ja kenkärajains' alle sortavat He vastenmielisensä. Kyllin viljaa! Jos aateli vaan hiiteen heittäis säälin Ja mun sois miekkaa käyttää, tuhansittain Noit' orjia ma löisin, luoden röykyn Niin korkean kuin keihääni on pitkä. MENENIUS. Ei, nää jo ovat tyynni malttuneet. He, nähkääs, julmia on pelkureita, Vaikk' älyn puute heiss' on suuri. Entä Tuo toinen joukko? MARCIUS. Hajan. Hirteen kaikki!
Niin taistele, ett' isäin jos haamut haudoistaan Nyt nousis keskellemme uutt' aikaa katsomaan, Ne riemurinnoin lausuis: "Nuo lapsiksemme me Ilolla tunnustamme: heiss' elää henkemme!" Et nuori polvi, kehnomp' isiäs olla saa, Et isäis töillä maasi mainetta kannattaa! Vaan omin töin ja riennoin sun mainees niitä sä, Ja isäin puhdas muisto töin puhtain pyhitä!