United States or Belarus ? Vote for the TOP Country of the Week !
TAINA. Heitä jo kamala kosto! Riehuessas riihotonna, Särit lasna sääriluusi Särit vanhempas sydäntä. Vaan kun nyt isona lasna Kulkiessas maailmassa Teet tuhoja tuhman lailla Poltat mieltäni pahemmin. Viel' on nuolia varalla, Sulkapäitä, myrkkyisiä. Niillä väijyn Väinämöistä Kärppänä kiven kolossa; Joka askelta ajelen, Kunneka nopea nuoli Voitti, mit' en lauluin voita. Sisko kultani, hyvästi!
pelosta eikä katsonut hän alas siks, että ol' hän poika Bernardonen, ei siks, ett' oli näkö hällä halpa. Ei, lailla valtiaan hän päätöksensä esitti jyrkän Innocentiukselle, näin saaden veljeskunnalleen ens luvan. Kun sitten karttui lauma köyhä hänen, min elo kumma kunniaksi Taivaan paremmin lauluin oisi laulettava,
Mut kuningas ei saavu yksinään, vaan jalo juhlajoukko seurassansa, kun vierii valtavaunut kruunupään, niin lauluin, huiluin häntä seuraa kansa.
Kun kolmasti meit' oli kiertänehet palavat Auringot nää lauluin, tanhuin, kuin kiertää tähdet kiintopisteitänsä, neidoilta näyttivät ne, joilta vielä ei tanhu loppunut, vaan jotka vartoo sävelten uutten alkamista vaiti. Sisältä erään soi nyt: »Koska säde se säde, josta tosi rakkaus syttyy ja joka rakastaen kasvaa, karttuu,
Maa loistaa suvivaatteissaan Ja leivo riemuu laulaissaan Ja kulta päivä koittaa; Puut kauniit kuiskaa hymyten Ja kielo päilyy tuoksuen; Näin peippo metsää soittaa: "Oon luonnon lapsi arvoton, Vaan lauluin toki soikohon, Se ei oo suurenmoinen; Mä laulan vaan kun kotomaa Nyt uuden elon, valon saa, Niin sitte kuolla voinen." Leivo.
Sinulle tahdon toisen laulun laulaa, enemmän ehkä mieles mukaisen, en kiittää lemmen pyhän pyyteen paulaa, en jumaluutta maisten muotojen, en silmäripsiäs, en joutsenkaulaa, en öistä kauneutta katsehen, vaan tahdon luutuin, lauluin tuoda julki, min sydän kauan sisimpäänsä sulki.
Kun ompi kesä-ilta, Ei liiku tuulikaan, Ja päivä taivahilta Jo luopi ruskoaan. Niin sääsket silloin entää Ja laulain tanssivat, He koittaa pilviin lentää, Kun leivot riemusat. Vaan päivän koitteessa, Ne tuuli hajottaa, Ja juuri riemutessa He maahan lankeaa. Mun lauluin! lentää saatte Myös pikkusääskinä, Vaan kohta kuihtukaatte, Kun kaikuu Väinölä.
Tilaa kotkallesi valkealle, vapaa Puola, nouse korkealle, olkoot vuosisatas onnekkaat! Kautta kärsimyksen-lunnaittemme, kautta vainajaimme, lapsiemme: vapaat olkoot isiemme maat! Ei tullut ruusuin hehkuvin, ei lauluin, tuulin lauhkehin oo meille vapautemme, ei myrtinlehvin, kukkaisvöin, vaan pakkastyynin talviöin ja halki hankiemme.
pelosta eikä katsonut hän alas siks, että ol' hän poika Bernardonen, ei siks, ett' oli näkö hällä halpa. Ei, lailla valtiaan hän päätöksensä esitti jyrkän Innocentiukselle, näin saaden veljeskunnalleen ens luvan. Kun sitten karttui lauma köyhä hänen, min elo kumma kunniaksi Taivaan paremmin lauluin oisi laulettava,
Minä en nyt pitemmältä tahdo kärsiä sitä Inkerin maan lauluin tuhoon tuomitsemista, mutta tahdon kaikkein innostuneitten syrjäsensuurein saksistakin sivuitse saada se asia julkisestikin tuomittavaksi.