United States or Tajikistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niin kiikkuvat maljat ja riemu käy; Se ruhtinan mieltä ei häirivän näy. Mut ruhtinan poskuset hehkun saa, Jalo juoma se uljuutta innostaa. Miel' yltyvi hällä, ja rohkeuttaan Jumaluutta nyt käypi hän herjaamaan. Ja pöyhkien julkea herjailee! Koko joukkio myöntäen nyökkäilee. Kun uhkea ruhtina ääneen huus, Ees takasin riensihe passari uus.
Kuta syvemmälle mielikuvitteloni tunkeutui miettimään tuollaista salaperäistä rikosta jumaluutta vastaan, joka seisoo armon ulkopuolella ja jota siis emme voi saada anteeksi, sitä suuremmaksi kävi tuska minun sisimmässäni, sillä arvelin että juuri se synti, jonka minä nyt tieten ja mietittynä aivoin tehdä, olisi tätä laatua.
ANTONIO. Oi ruhtinas, mun tyynnä seisovan näet tämän raivon-villitsemän eessä. TASSO. Sua rukoilen kuin jumaluutta: katsees minua varoittaen hillitköön! ALFONSO. Antonio, kerro, Tasso, sano mulle: kuin tunkeunut on riita talooni! Kuin villitsi se teidät, viisaat miehet, kun hurjuuteen sen lain ja tapain tieltä näen teidät riistävän? Mä hämmästyn! TASSO. Et tunne meitä molempia, luulen.
On siis mahdotonta, että se, joka luulee itseänsä vahingoitettavan, iloitsisi luulemastansa vahingonaiheuttajasta, samoinkuin hän tietenkään ei voi iloita itse vahingosta. Tästä tulee sekin, että poika solvaisee isäänsä, kun ei saa luulemaansa hyvää. Tämän tähden moittii jumaluutta maamies, merimies, kauppamies, niin myös ne, jotka vaimonsa ja lapsensa ovat menettäneet.
Tämän tähden on ihmisen velvollisuus kehittyä ymmärtämään mikä on hyödyllistä, mikä vahingollista, mutta stoalaisuudessa tämän arvostelu tapahtuu etupäässä ajallisuuden kannalta, jolloin päähyveiksi esitetään: oikeus, maltti, urhous, nämä kaikki ollen järjen ilmenemismuotoja; kenessä nämä avut yhtyneinä ovat täydelliset, hän on likellä jumaluutta.
Sä varjopuolet kansastasi haet: Näet maasi vaimot valapattureiksi Tai veltoiks, joill' ei voimaa, kuntoa, Kuvailet maasi miehet perkeleiksi Tai sortajiksi ilman tuntoa, Ja maasi kodit laulat helveteiksi! Pahuuden valtaan vaivut yhtenään, Et jumaluutta näytä missäkään. Jo lakkaa laulamasta, ole vait! Jo karsastunut katsehesi peitä!
Suur' on taiteen valtakunta, mahtuu sinne maailmat, mahtuu nuoret, mahtuu vanhat, mahtuu köyhät, rikkahat, mahtuu kaikki onnen osat, riemu, murhe, kevät, syys, yksi vaan ei sinne sovi: sydän ahdas, itsekkyys. Tasa-arvoisuus on täällä! Jumaluutta palvellaan.
itsensä temmanneet on maailmasta, pelanneet tavaransa, tuhlannehet tai itkeneet, miss' oli syytä iloon. Inehmo loukata voi Jumaluutta sen kieltäin, sitä herjaten ja rikkoin lakeja luonnon hyvän. Siksi pienin tuo pyörö polttomerkillänsä leimaa Sodoman ja Caorsan, kaikki, jotka herjaavat Herraa sydämensä kielin.
»Johan minä kirjoitin sinulle, että Lygia läksi salaa, mutta jätti lähtiessään minulle ristin, jonka hän itse oli vääntänyt kokoon puksipuun oksista. Herätessäni löysin sen vuoteeni vierestä. Säilytän sitä larariumissa enkä ensinkään osaa selittää, minkätähden likenen sitä kuin mitäkin jumaluutta, sydämessäni pelko ja kunnioituksen tunne.
Huumaavan ilon valtaamana sulkeutui Jeanne nyt joka ilta huoneeseensa ja kiitollisuuden hurmassa sitä jumaluutta kohtaan, jota hän ihasteli, pyhitti hän itsensä ikuiselle puhtaudelle. Hän tunsi uudelleen olevansa melkein onnellinen ja ihmetteli, että hänen surunsa äidin kuoleman johdosta oli niin pian vaimentunut.