United States or Austria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ei Pölkkypuron Matti eikä Lieksalan isäntä enää elvy tälle elämälle.... Kunpahan tulisi jo tänä talvena, niin sitten se majuri näkisi... Kylläpä hänen sitten käskisi joutua! Ei ole kuin kaksi viikkoa kynttilänpäivään, ja se kuuluu jo olevan kevättä... Tyttöjen näin pakinoidessa alkoi päivä sarastaa.
Hän oli nyt palannut retkeltään ja istui miettiväisenä ja unetonna työhuoneessaan. Paljonko kello on? Puoli kolme aamulla. Joko sarastaa? Ei vielä, teidän majesteettinne. Pankaa maata etuhuoneeseen, Bertelsköld. Olette paljon valvonut, ja se päivä, joka koittaa, voi koettaa voimiamme. Kiitän teidän majesteettianne. Minua ei nukuta. Nukkukaa, ystäväni, nukkukaa.
Toisissa taas, sen mukaan kuin taampana seisoessani kuulin ja sain selvää vieraasta kielestä, synnytti uutinen enemmän kauhua kuin kummastusta. Kaikesta kiirehtimisestämme huolimatta alkoi päivä sarastaa meidän vielä ollessa kaukana turvallisemmista paikoista. Olimme silloin muutamassa tavattoman laajassa, kallionlohkareitten peittämässä laaksossa, jonka läpi virtasi kuohuva joki.
Silloin meille, kirkon miehet, Kulta-aika sarastaa, Kirkko uhrein kullat ryöstää, Jos ei ryöstä, varastaa!» Näin hän lausui kirkon pylväs, Vei jo maljan huulilleen, Mutta ääntämättä vaipui Hengetönnä tuolilleen. Vuosi vuolas viinin virta, Soittoniekat soittivat: Taashan paavin uskoisille Kulta-a'at koittivat.
Vihdoin hän taasen heilautti kättään, kehoittaen kansanjoukkoa vaikenemaan, ja virkkoi: "Lupasin teille panem et circenses, mutta korottakaa nyt te puolestanne huuto Caesarin kunniaksi, joka teidät ruokkii ja vaatettaa. Sitten saatte, ihmisrääsyt, panna levolle, sillä päivä alkaa pian sarastaa."
Tuo Kontio nyt puhuu iankaikkisesti tuolla ulkona. Etkö muista, että meidän piti poimia yhdeksää lajia kukkasia tänä iltana ja laskea ne pään-aluksen alle. Kyllä, kyllä, mutta mistä me ne nyt enää löydämme? Minä kyllä tiedän, mistä me ne löydämme; sitä paitsi päivä jo sarastaa. Ota kengät jalastasi, että pääsemme hiljaa hiipimään, muuten Bruuno saattaisi tulla ulos ja tehdä meille kiusaa.
He juoksivat pois, herrat ja naiset, perätysten. Nelma naureskeli. Sakris ei haeskellut enää heitä. Hän palasi venheen luokse. Siinä hän vielä hiukan odotti. Sitten souti hän yksinään vihaisena kotiin. Automobiili horisee jossakin. Pysähtyy ja jymsyttää... Se ajaakin pois... Aamu sarastaa.
Vain unta uneksuinko Sinulle, synnyinmaa, Kun luulin: päivä kirkas Jo sulle sarastaa. Kun luulin: huoltes huntu Jo ijäks siirtyi pois! Siunattu rauhan aika Sinulle suotu ois! Sä pyhään lakiin luotat Ja valaan ruhtinaan Ja uskot: niissä suoja On kansan sekä maan. Jos ihmisvala pettää, On laki arvoton, Ja silloin, maani armas, Sin' olet turvaton!
Heikko rusotus kuumotti kaukaa metsän sisästä. Nyt on noussut, nyt tultansa terästelee aamua odottaessaan, sanoi huuhkaja. Samassa ilmaisi hiljainen vartioteeren kuherrus ylhäältä Tuomivaaran laelta, että jo aamukin sarastaa. Kiire tulee Tapion tyttärille, haihtuva haaveet, eivätkä he taaskaan enää muuta ajattele, kuin mitenkä saisivat paikat kuntoon toivotun taloon tulla.
Ella, jolla ei ollut halua riidellä Esan kanssa ja varsinkaan ei tänään, etääntyi hänestä enempää jankuttamatta ja meni hevosensa luokse. Taas lähdettiin matkalle. Aamun koi alkoi jo hiukan sarastaa. Esa oli mustineen nyt jäänyt jälkijoukkoon, ei pelosta, se täytyy tunnustaa, mutta jatkamaan kerskaamisia ja uhkauksia sekä siellä tulevain kanssa tekemään suunnitelmia edessä olevaa tappelua varten.