United States or Cambodia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuon pyyntöni jos lupaatte vilpittömästi täyttää, niin myöntymykseni on luja ja valmis", puheli Kolkki jäykästi. "Niin paljon kuin minussa voimaa on, tahdon korjata rikostani ja kohdella häntä lempeydellä ja ystävyydellä. Eiköhän ole parasta, että heti laitan Eskon hevosella heitä noutamaan? Vai kuinka Kolkki?" myönsi ja kyseli Kirri. "Tehkää niin!" "Tuossa on, Kolkki, käteni!
"Ja te lupaatte minulle kunniasanallanne aatelismiehenä, että ilmoitatte heille kaikki ne seikat, jotka voisivat tehdä heidän suostumuksensa mahdottomaksi: hoidokkaani köyhyys, vaatimaton asema ja vaillinainen kasvatus; niin ett'eivät he jälestäpäin sano että te olette houkutellut heitä myöntymykseen ja kostavat teidän petostanne kohtelemalla hoidokastani ylönkatseellisesti?"
Tehän lupaatte, ett'ette paljasta minun salaisuuttani?" Mathieu ilmaisi suostumuksensa pään nyökähdyksellä. Hän tarkasteli Célesteä, tuota rumaa, tuskin viidenkolmatta vuotiasta tyttöä, jolla oli hevosmaiset kasvot, ja hän oli näkevinään tuon tytön tulevan raskaaksi kerta toisensa perään ja hautaavan kuolleena syntyneet lapsensa maahan. Hän herätti Mathieussä samalla kertaa inhoa ja sääliä.
"Te lupaatte todellakin paljon," sanoi Klairon jollakin erityisellä ylpeällä äänenpainolla. "Te lupaatte minulle rikkauksia, äärettömiä rikkauksia, hehkuvan rakkauden, ja ijankaikkisen kiitollisuuden. Mutta yhden olette kuitenkin unhoittanut; juuri sen, jota minä pidän pääasiana."
Alli seisoi hänen vieressään epätietoisena. »Jos lupaatte olla taipuvainen, niin pääsette ulos.» »Mitä minä huolin teistä! Ei kukaan muukaan tottele. Minä lähden ulos! Minun pitää päästä! Herrat odottavat, olen minäkin herra.» »Oletteko herra?» kysyi Alli, jotakin sanoakseen. Anteron ääni muuttui yhä rukoilevammaksi. »Tuolla sisällä on niin pimeä ja paha olla. Päästäkää minut!
Tämä ei ole häpeäksi oikealle omistajalle, joka sen pois antaa, sillä meillä ei tässä ole ollut vapaata valtaa.» »Malttakaa, hyvät herrat», virkkoi herttua painuneella äänellä, niinkuin mies, joka vihan vimmassa tuskin saa sanaa suustansa, »pitäkää miekkanne; olkoon siinä kyllin, että lupaatte olla niitä käyttämättä.
"Näytän sen teille, jos lahjoitatte minulle tuhat solidia ja lupaatte minulle saaliiksi sen tytön, jota vaadin." Johannes seisahtui. "Saat, mitä pyydät. Missä on tie?" "Täällä", sanoi Jochem lyöden kädellään kiviin. "Mitä? Vesijohto? Mistä sen tiedät?" "Minä olen sen rakennuttanut. "Mies voi kumarassa kävellä sitä pitkin. Siinä ei ole nyt vettä. "Tulin juuri tätä tietä kaupungista.
Meillekään ei ole korkeampi palkka, vaikka kymmeniä vuosia olemme kouluja käyneet. Mahtaisihan ensimmälti olla opettelemista sellaisiin töihin, joita ei ole ennen tehnyt, mutta kun totustuu, niin kyllähän se Antti ei miehelle perään anna. Niin te siis lupaatte lähtemään? Kun itse tahtonee lähteä, niin ei tässä nyt niin kiinniottavaa kotona ole, että ei joiksikin kuukausiksi pääsisi lähtemään.
Tepä vasta turkkilainen olette! vastasi kaupanhieroja, joka taas ymmärsi tarkoituksen väärin ja kopeloi irvistellen povitaskuaan. Tosiaankin, äijäseni, olette hiukan koiramainen. Mutta jos ei vähemmästä apua ja jos lupaatte tehdä totta puolestanne, niin olkoon menneeksi kaksisataa! Se on viimeinen sanani, niin totta kuin olen talonpoika ruumiiltani ja sielultani.
Ja te lupaatte, ett'ette etsi häntä? Niin. Luvatkaa Jumalan kantta! Kyllä, Jumalan ja autuuteni kautta. Ettekö mainitse kellenkään tässä maailmassa sanaakaan? Niin. Niin, se on kyllä ... se näkyy teistä, että se on kylläksi. Niin, minä tiedän missä tyttö on; mutta siinä ei ole kyllin. Kuinka niin?