United States or Lithuania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sitten hän jatkoi toisella, muuttuneella äänenpainolla: Se on vahinko. Minä olin aikonut teidät kohottaa pian korkeampaan asemaan. Nyt se ainakin on liian myöhäistä jo. Ei vielä myöhäistä, koska istutte siinä. Ettekä te voi vielä vastata, ennen kuin kuulette, mihin asemaan minä olin aikonut teidät kohottaa. Minä kuuntelen. Siis mihin asemaan? Omaani. Mitäs te siihen sanotte?
Lapsi käänteli heikosti päätänsä kahden puolen ja liikutteli huuliaan. Malinen alkoi saappaan kärellä pukkiloida kehtoa liekkumaan, mutta kun se ei ollut ollenkaan tasaista, käänteli lapsi yhä enemmän päätänsä ja nirahteli äänessä. Parkumaanpahan rupeaa, kuikelo... Annetaan, annetaan! Nuo »annetaan» sanat tulivat suusta niin omituisella äänenpainolla, että sitä on mahdotonta selittää.
Rypisti sen ja heitti sen lattialle niinkuin arvottoman paperipalan. Pyydän, että itse ilmoitatte sen vuorineuvokselle, lausui jääkylmästi vapaaherra. Kyllä, olen tekevä sen, virkahti Johannes samalla äänellä ja äänenpainolla. Kenties vapaaherra, joka kerran on ruvennut niin sanoakseni lemmenpostiljoniksi tässä asiassa, tahtoisi viedä myös minulta kirjeen hänelle?
Tuo Muttila taitaa olla sinuun rakastunut, hän sanoi ilkeällä, pistävällä äänenpainolla. Miksi hän muuten sinua niin innokkaasti muovailisi? Liisa purskahti nauramaan. Hän? Rakastunut! Hän nyt ei edes osaisi rakastua. Mutta minä luulen, että hän pitää minua muutenkin muovailemisen arvoisena. Se sinä epäilemättä oletkin, katkaisi Johannes kuivasti.
»Mutta se on vastoin lakia», väitti vieras. »Niin kylläkin teidän lakinne mukaan», lausui terroristi merkitsevällä äänenpainolla. »Mutta meidän lakimme mukaan, uskokaa pois, se on täysin laillista. Teidän on totuttava siihen tosiasiaan, että te olette toisessa maailmassa ettekä enää siinä sorron ja raakuuden maailmassa, missä tähän saakka olette elänyt.»
Kuka tuo nainen siis on?» »Se on...» Señora keskeytti itsensä sitoaksensa kiinni leveän hattunsa nauhat peilin edessä, joka kuvasti hänen kauniit kasvonsa ja tyytyväisen, melkeinpä ylhäisen hymyilynsä; sitten lopetti hän lauseensa sanoen erityisellä äänenpainolla: »Se on Spalaton kreivitär!» Eräs akatemiallinen juhlallisuus.
Hän ei kuitenkaan ehtinyt mitään vastata, sillä samalla tulivat siihen paloniemeläiset, isä ja poika, kuin rantaan menossa. "No käskehän nyt Antti sisälle ja tarjoa ruokaa. Arvatenkin hän tahtoo talossa levähtää." Iisakki sanoi sen erinomaisella äänenpainolla, vuoroin Hannaan, vuoroin Anttiin katsahtaen.
Tämä kaikki oli kumminkin hauskempaa kuin kuulla nimeänsä julkisesti luettavan kirkossa! Sten näytti paljoa paremmin tuntevan hetken tärkeyden. Hän oli kalpea ja pusersi hyvin sydämmellisesti Alfhildin kättä sill'aikaa kun isä-vanhus hyvin väärällä äänenpainolla, mutta kumminkin totisen- ja lämpimän-tunteellisesti, itkien ja lauluntapaan luki vihkisanat.
Eihän minulla, vaimo kuin olen, ole mitään oikeutta päättää siitä vähästä, mikä meillä on. Samoin isä yksin päättää lapsistakin, niinkauan kuin he ovat alaikäiset. Kurjaa! huoahti Gerda. Mutta Rudolf, hän on täysi-ikäinen, hän, lisäsi hän kovemmalla äänenpainolla, ja hänen tahdostaan riiputte te siis molemmat. Sinä olet äreissäsi, Gerda!
Ainako? kysyi Irene pilkallisella äänenpainolla. Kyllä, vahvisti Johannes. Sillä se ei kysy lupaa. Se on luonnonvoima, jolla on oikeutus omassa itsessään. Oikeutus, vaikka olisikin muita siteitä? Se katkoo siteet! Sinulla on kauniit käsitystavat rakkaudesta, päätti Irene. Johannes huomasi menneensä liian pitkälle. Hän vaikeni äkisti, ojensi lapsen Liisalle ja sytytti sikarin.