Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. kesäkuuta 2025
»Mikä sinä olet, kun et osaa puhua maan kieltä?» lausahti mulle joku joukosta selvällä suomenkielellä ja pilkallisella äänenpainolla. »Mitä?» oli ainoa sana, jonka pystyin heille vastaamaan. »Sen täytyy olla oikea keikailija, sen me pian lyömme» sanoivat he sitten naureskellen ja katselivat pilkallisin silmäyksin minuun.
Sinä lähetit Liisan minun kerallani, hän lausui sentähden aivan tyynellä, hillityllä äänenpainolla. Eikä hän sitäpaitsi ole mikään piika. Mikä hän on? Hän on minun kasvinsisareni, jatkoi Johannes lujasti. Minä sanon sen sinulle senvuoksi, että muistaisit sen. Irene unohti kokonaan itkunsa tämän uuden riidan-aiheen takia. Tuohan kuuluu aivan juhlalliselta, hän sanoi ihmeissään.
"Niin, neiti," sanoi hän viimein voimakkaalla, vähän raa'alla äänenpainolla, "juuri nuo pienet vääryydet, joita ei kukaan hillitse, hienot epäsoinnut, jotka eivät häiritse yleistä sopusointua ja joita sentähden ei kukaan viitsi ruveta oikomaan, ne ne ovat yhteiskunnan pahin myrkky.
Rouva Blum oli nimittäin viime aikoina ottanut tavakseen katsella häntä osaaottavasti, jo kohdatessaan hänet kysyä: "Miten nyt voit, rakas poikani?" äänenpainolla, joka suuresti hermostutti Eugenia. Siitä tavasta täytyi hänet totuttaa pois. Kuuden aikaan, kun muut herrat lähtivät klubiin, lähti Eugen kotia. Sänkykamarissa tapasi hän Doran joka istui ja luki, silmät itkusta punaisina.
Siinä kaupparistillä. No mistä se meinaa ostaa? Sanoi että kyllä niitä on. Kysyi että emmekö mekin jo osta. Mekö? Kaisun huomio kiintyi keskusteluun, sillä äidin kysymys tuli harvinaisen kiihtyneellä äänenpainolla. Niin? Puolisot katsoivat toisiaan yli pöydän uteliaina, tutkivina, odottavina. No ja mitä sinä sanoit? kysyi vainio. Mitäs minä, vastasi mies, emmehän me ole siitä mitään ajatelleet.
Minne menit minulta? kysyi Liisa surullisesti soinnahtavalla äänenpainolla. Itseeni, vastasi Johannes. Ja koetti jälleen hymyillä ja olla kahta herttaisempi. Mutta Liisa ei erehtynyt!
Niin, sanoi hän hitaasti ja katkerasti. Te saitte seikkailunne. Mutta minä? Mitä minä sain? Hänet, sanoi Signe, viitaten päällään sinne päin, missä Irene istui. Mutta menkää! Hän odottaa. Enemmän toiste. Milloin? Sitten, sitten ... Sitten kun te olette kosinut häntä. Signe sanoi viimeiset sanat hätäisellä, pistävällä äänenpainolla, joka katkaisi Johanneksen viimeisenkin järjenjuoksun.
Se voi kylläkin olla tosi, vastasi Haataja nyt jo purevalla äänenpainolla että olette ollut samaa ammattia tässä olevien kanssa, mutta kysymyshän onkin nyt nykyisestä ammatistanne, jos se on kauppamatkustajan tai välittäjän toimi! Rimpinen naureskeli vanhaan tapaansa tuolle mielestään oletukselle.
Viimeiset sanat hän lausui erikoisella äänenpainolla Johannekseen ja Ireneen päin ikäänkuin hän olisi tahtonut vartavasten muistuttaa heitä tuosta illasta, jolloin Irene oli saman syyn takia jättänyt heidät kahden kesken. Tämä oli Johannekselle jo liikaa. Anteeksi, sanoi hän, nousten nopeasti pöydästä ja Signen jälkeen kiirehtien. Neiti, te unohditte jotakin. Mitä?
Hän veti Esterin puoleensa ja kuiskasi: "Voisitko luottaa minuun, Ester?" "Voisin", vastasi Ester voimakkaalla äänenpainolla. Bengt puristi hänen kättään ja istui hetken vaiti ja tuijotti eteensä. "Ja etkö käsitä, Bengt, että kun kerran minä voin luottaa sinuun, täytyy Jumalan, jonka rakkaudesta omani on vain pisarainen, kyetä siihen paljoa suuremmassa määrässä?" jatkoi Ester.
Päivän Sana
Muut Etsivät