United States or Vatican City ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta kun muutamaan kuntaan tuli uusi kansakoulunopettaja hänet valittiin paperiensa mukaan, miestä itseään näkemättä, niinkuin noissa vaaleissa valitettavasti vielä usein tapahtuu niin pudistelivat johtokunnan ukot päätään ja tuumasivat: »Eihän tuo ole minkään näköinen, kovinpa on kuikelo ja laiha.» Eikä heidän mielestään kansanopetus ollut ollenkaan oikeissa käsissä.
Kylläpä on koko kuikelo, vaan eipähän kuole... Ei se toki kuole ... siinä saattaa olla kuikelota jäämättömään päivään, kunhan sitä vaan elättää, ja elättäähän sitä pitää, kuikelota... Eee .. suutaanpahan naputtaa, siihen pitäisi kuikelon nieluun tunkea syömistä... Eee ... syömistä toki, hyvää sukua... Eiköhän vaan nouse juonittelemaan, hyväkäs.
Lapsi käänteli heikosti päätänsä kahden puolen ja liikutteli huuliaan. Malinen alkoi saappaan kärellä pukkiloida kehtoa liekkumaan, mutta kun se ei ollut ollenkaan tasaista, käänteli lapsi yhä enemmän päätänsä ja nirahteli äänessä. Parkumaanpahan rupeaa, kuikelo... Annetaan, annetaan! Nuo »annetaan» sanat tulivat suusta niin omituisella äänenpainolla, että sitä on mahdotonta selittää.
Pelko pakotti lioitusaikaa tekemään jotenkin lyhyeksi ja viemään tikut uuniin. Kiiruusti hän ne sinne heitti ja joutui työhönsä. Lapsi ei enää niin paljon nirahdellut, kun tunsi, että ylös kohotetaan. Huulillaan se hamuili jotain, mutta alkoi niitä väännellä vastenmielisesti, kun kova kupin laita huuliin vastasi. Vieläpä tämä kuikelo on niipukas, kähisi ruokkija ja kaatoi vaan suuhun.