United States or Palau ? Vote for the TOP Country of the Week !


Ja kuitenkin minun pääni ihan kuhisee asioista, joita tahtoisin päästä häneltä kyselemään. Mutta eikö venäläinen toverini voisi palvella tässä jonkinlaisena meediona? Tiedustan häneltä asiaa ja hän on kohta valmis toimeen. Minun on vain venäläisin kirjaimin kirjotettava paperilapulle ne suomalaiset kysymykset, jotka tahdon kansalaiselleni esittää ja toverini naputtaa ne lämpöjohtotorvea alas.

Eräs hellä äiti, jolla oli neljä erin-omaisen viisasta lasta, kuuli syvästi liikutettuna ruusuhuulisten lastensa kertovan, miten kykenevällä tavalla kotitarkka sai sanat sointumaan toisihinsa, esimerkiksi taputtaa ja naputtaa, iloinen ja suloinen, pienoinen ja vienoinen j.n.e.

Mutta mitämaks, onhan vankilassa aikaa ja ajan tappaminenhan täällä onkin kaikista tärkeintä. Tuumasta toimeen siis. Alan ensiksi naputtaa nimeäni, mutta pitkälle en ehdi, kun naapuri keskeyttää minut vastanaputuksella. Kun hän vaikenee, alotan uudelleen, mutta samoin tuloksin: hän keskeyttää kärsimättömästi ja naputtaa itse jotakin.

Kuten jo sanoin, on Vuoksi ahkerasti akkunassaan havaintoja tekemässä. Tuon tuostakin keksii hän kävelypaikalla suomalaisia, sähköttäen heti aina havainnoistaan minulle. Kävelemässä on tilanomistaja Massinen Uudeltamaalta, naputtaa hän eräänä päivänä. Kiipeän oitis akkunaan, palaten hetken kuluttua naputtamaan: Sekö parrakas mies, jolla on nahkatakki päällään? Se juuri, vahvistaa V.

Niinpä saapuu sitten sekin päivä, jolloin meille Vuoksen naputtelemana saapuu sähkösanoma: Saksalaiset ovat vallanneet Bukarestin. Toverini on lämpöjohtotorven ääressä ottamassa vastaan sanomaa, jonka V. naputtaa hänelle venäjäksi. Silmät loistavina tekee hän minulle hätäisesti selkoa päivän suuresta uutisesta. Uraa? yrittää hän sen jälkeen, mutta tuolla hänen hurraa-huudollaan on kysyvä sävy.

Murhattu tunnettiin heti rouva Angeliniksi, murha, joka oli tehty asumattomalla tontilla, muutamia askelia siitä talosta, jossa molemmat sisaret asuivat, herätti hänessä hirveän aavistuksen. Hän tunsi heti epäluulojensa varmistuvan, kun hänen oli täytynyt kolme kertaa naputtaa ovea ja Cécile päästi hänen sisään vapisten koko ruumiiltaan. Norine oli sairas ja vuoteessaan, kalpea kuin kuollut.

Mitään vastausta ei "aparaatista" kuitenkaan kuulu ja onhan luonnollista, että naapurimme ei voi käsittää, mikä meillä on tarkotuksena. Täytyy siis ryhtyä miettimään muita keinoja. Mieleeni muistuu, että Jussi V:n päällä kuudennessa kerroksessa asuu myöskin joku suomalainen. Olemme sen muutamia päiviä sitten kuulleet Solovjovilta. Ja tämä suomalainen jonka nimeä en vielä tiedä osaa naputtaa.

Seuraavana päivänä ei hänen kopistaan enää kuulu vastausta naputukseemme. On siis jo lähtenyt. Viikon päivät on hänen koppinsa tyhjä, mutta sitten, juuri joulunaattona, alkaa sieltä jälleen kuulua rapsehtimista. Uusi vanki! virkkaa toverini ja naputtaa seinään. Kohta kuuluu sieltä vastanaputus. Vyj kto? kysyy toverini täynnä mielenkiintoa. Vastanaputuksesta emme kuitenkaan saa mitään selkoa.

Eräänä päivänä pysähtyy Solovjev, tuntikausia samaa suoraa viivaa pitkin miteltyään koppinsa lattiaa, lämpöjohtotorven luo ja naputtaa meille toisille yhden ainoan, näin kuuluvan lauseen: Kohta tulee aika, jolloin vankiloita ei enää ole. Minkä pitkän ajatussarjan tulos tuo lause lieneekään? Ja mikä ruusunhohteinen tulevaisuuden valtio sen taakse kätkeytyneekään!

Hän siirtyi ikkunanpieleen istumaan ja katsoi hymyillen pihalle. »Juuri tuohon paikkaan minä olen pannut meidän molempien sukset rinnakkain», jatkoi nuorukainen. »Ja nyt me nousemme suksille. Isä ja äiti ja veljet katselevat ikkunasta lähtöä. Mitäs nyt, kun äiti naputtaa ikkunanlasiin?