United States or Ethiopia ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Ei niin kauvan ja me seisatuimme usein salakari oli kierrettävä " "Kuinka pitkä se väli on, lautakunta?" "Korkeintaan kymmenen minuutin matka niemen keskikohdilta lukien lahden perukkaan", sanoi joku lautamies. Tuomari rypisti kulmiansa Hovilaiselle. Hovilainen oli pulassa ja nypelöi levottomasti kellonperiään.
Alina meni heidän ohitsensa ja vieläkin rypisti ankarasti silmänsä Johannekselle, joka oli yhtäkkiä saanut jonkinlaisen vasikan-ilon, hyökännyt Henrikin kimppuun ja ruvennut häntä retuuttamaan. Menkää nyt te kaikki hakemaan, minä istun tähän ja heti puhdistan mitä te tuotte, niin emme tarvitse kantaa kotiin matoisia, sanoi mamma.
Åke Henning kopisti kiivaasti tuhkan sikaristaan ja rypisti otsaansa, ja alakuloinen piirre hänen kasvoillaan vaihtui kärsimättömäksi, milt'ei kiihtyneeksi ilmeeksi. "Häntä? Ketä häntä?" kysyi Bengt nauraen ja puhalsi ilmaan savukiehkuran, jota hän huvitettuna seurasi katseellaan.
Mitä haette? kysyi häneltä joku polisi. Hän meni vastaamatta mitään sinne, minne kuollutta vietiin. Mielipuoli istui vuoteella ja poltteli ahnaasti Nehljudofin antamaa paperossia. Ahaa, vai palasitte, sanoi hän ja rupesi nauramaan. Nähtyään kuolleen hän rypisti otsansa. Taaskin, sanoi hän.
Petronius rypisti kulmakarvojaan ja vastasi ikäänkuin harmistuneena ja äreästi: "Saatathan, jumalallinen, tuomita minut kuolemaan, jos sinut ilmiannan, mutta ei sinun uhkauksesi minua peloita, sillä jumalat tietävät kuinka vähän minä kuolemaa pelkään."
Hän rypisti kulmiaan, ja vastenmielinen tunne siitä, että hän kuului vapaudettomaan kansaan, jonka neuvostolla ei todellakaan ollut kuolemaan tuomitsemisen oikeutta, keskeytti hetkeksi hänen kerskuvat sydämenpurkauksensa. Sillä aikaa jatkoivat vartijain ja heidän päällikkönsä ympäröimät vangit kulkuansa kansan esikartanoon.
Niin, Maria Kirilovna minulle ... sen sormuksen... Sascha sekaantui puheessaan ja joutui hämmennykseen. Kirila Petrovitsch rypisti otsaansa ja sanoi heilutellen päätään: Siihen nyt sekaantui Maria Kirilovnakin. Tunnusta suoraan kaikki, taikka minä sinut vitson niin, ett'et itseäsi tunne. Jumaliste, isä ... minä ... isä... Maria Kirilovna ei käskenyt minun mitään tehdä, isä.
Anna minulle kättä sen lupauksen vahvistukseksi? Henrik tahtoi sanoa jotakin. Ellen rypisti silmä-kulmansa ja ojensi hänelle kättä. Ei sanaakaan, se ei maksa vaivaa. Anna mulle vaan kätesi! Henrik puristi hänen kättänsä. Ellen hymyili, kumartui ikäänkuin suutelemaan, mutta vetäytyi kohta säikähtyneenä takaisin, rupesi hyräilemään laulua ja meni ulos huoneesta.
"Mistä sinä tiedät että me torumme?" vastasi Lovisa tullen pojan viereen istumaan. "Näinpä minä, te ette olleet hyvän näköisiä", sanoi poika vakaisesti, "te ette saa torua, äiti, minusta ei ole hauskaa että te torutte", hän jatkoi ja rypisti kiivaasti kulmiaan, ikäänkuin hän olisi tuntenut ruumiillista pahaa.
Lieneekö hän puhunut yhtä kevytmielisesti kuin tekin? Kelloseppä rypisti kulmiansa ja teki maltittoman liikkeen.