United States or Azerbaijan ? Vote for the TOP Country of the Week !
PRINSSI. Kerjäätkö, veli? YORK. Setä hyväiseltä, Jonk' antavan ma tiedän, mitä pyydän; Ja moista joutavaa on helppo antaa. GLOSTER. Paremman lahjan annan langolleni. YORK. Paremman lahjan? Varmaan miekkanne? GLOSTER. No, kyllä, jos se oisi kyllin kevyt. YORK. Kevyitä vaanko ovat antimenne? Kun painavampaa kerjää, niin saa kiellon. GLOSTER. Se liian painava on teidän kantaa.
Minä sanon, että teidän tulee jättää minulle miekkanne, herra, ja ilman vähintäkään vastustelemista. Henkenne on kysymyksessä, sen voin sanoa teille jo ennakolta. Kuka te sitten olette? kysyi d'Artagnan laskien miekkansa alas, mutta antamatta sitä kumminkaan vielä pois kädestänsä.
»Vastarintaan minä tosiaankin ryhdyn», sanoi Durward, »koska minun on pakko vastustaa teidän hävytöntä ja laitonta päällekarkaustanne; ja jos lieneekin jotain arvon eroitusta meidän välillämme, josta en ole aivan varma, niin on teidän epäritarillisuutenne murtanut sen laipion maahan. Tempaiskaa siis miekkanne tupesta, tai jos mielitte peitseen turvata, ottakaa vauhtiasento.»
Niin totta kuin minä olen herra täällä, niin Jumala armahtakoon sitä, joka mukisee sanallakaan vastaan! Ja te, nuori herra, joka unohdatte, ettette nyt seisokaan turkkilaisten ja pakanain keskellä, pistäkää miekkanne tuppeen, jos henkenne on teille kallis, ja astukaa sisään minun luokseni! Minä sanon teille, ettei hiuskarvaakaan nykäistä päästänne.
Kuninkaan käskyjen, toisti Attila, hyvä se. Mutta tänään vaatii toinen, huomenna taas toinen kuningas teidän uskollisuuttanne. Se joka ensiksi ehtii riistää teiltä vaivojen ne hedelmät, sillä se mitä hän valloittaa, se on hänen. Toisena päivänä saapuu tuo toinen ja vaatii itselleen kaikki, ja koska hän on väkevämpi, niin olette hänen, mutta te, jotka seisotte heidän välillä, ette voi pelastua kuin yhdellä tapaa. Heittäkää miekkanne ja kaikki maallinen suuruus, ja säilyttäkää isienne usko.
"Niinpä olen!" huudahti luutnantti vihan vimmassa, lisäten: "Mutta minä en ole tullut tänne vaihtamaan koukkusanoja teidän kanssanne, vaan viemään teitä vankilaan! Antakaa minulle sentähden pitkiä puheita pitämättä miekkanne ja sanokaa nimenne!" "Te tahdotte siis välttämättömästi saada tiedon nimestäni, herra luutnantti?" "Sanoinhan jo, että tahdon!" "No niin.
LINDSAY. Minä arvelen että olemme molemmat. MORTON. Mutta minä arvelen että se on mahdotointa kahdelle. LINDSAY. Minä olen vanhin. MORTON. Paljastakaa miekkanne, Lindsay; sillä minä tahdon olla vanhin! LINDSAY. Oletteko mieltä vailla? En, mutta minä tahdon olla tätä yhdistystä vailla. Paljastakaa, lordi Lindsay. LINDSAY. Lordi Lindsay ei anna itseänsä peloittaa.
"Minä uskon puheenne todeksi, kapteeni Stålsköld lausui kuningatar ja annan teille tällä kertaa tämän miekkanne väärin-käyttämisen anteeksi siitä syystä, että sitä maineella ja ansiollisesti olette käyttäneet sodanaikana. Tuo erhetyksenne, kerran tehtynä, muuten ei enää olekkaan korvattavissa. Mutta olkaa vast'edes varovainen!"
Tämä nuori skotlantilainen aatelismies on minun sisareni poika Lindesay Guthrie Tyrie vetäkää miekkanne tupesta ja hakatkaa päälle!» Näyttipä nyt aivan siltä kuin olisi hurja tappelu ollut nousemassa molempien puolueitten välillä, eikä ylivoima ollut niin ylen suuri toisella puolella, ettei, Skotlannin herrojen parempiin aseihin nähden, voiton toivo olisi ollut tasan.
LALLI. Totta Sa puhut... Tänne jonkinmoinen ase, Kuin himoo maistaa Kristittyä verta. TAIMO. Ma miekkanne tuon. LALLI. Tuo ell'ei se ole Jo lähtenyt taisteluun. Vaan mitä! Aseitten kalske yhä lähenee Ja Sorri mua hakee! Kirous! Täss' eikö asetta? No tuossa Mun vanha, uskollinen toverini! Kahdeksas Kohtaus. LALLI, SORRI ja RUOTSIN RITARI. Haa Lalli! Kehno valapetturi Sa olet!