United States or Heard Island and McDonald Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Syys-teiltä Meerin laulu raikas se helkkyi, täyttäin lehdot, haat, ja kaukometsä vastaan kaikas: "Hyvästi, Ballochmylen maat!" Taas kukat takaa talven jään ne kentät, laaksot kirjavoi; käy linnut esiin kätköistään, ja ilmaan riemulaulut soi. Mut pois jää multa laulupuistot ja sulo siimeet kukikkaat; hyvästi, Ayr, ja armaat muistot, hyvästi, Ballochmylen maat! Vaikk' kävis mistä tuulen tie.
Meeri makasi hetken ääneti; sitte hän kääntyi äkkiä serkkuunsa päin ja kurkoitti hänelle kätensä. Enkö ole häijy, kun saatan olla auttamatta sellaista äitiä kuin minulla on sanoi hän katuen. Hyi, kuinka sietämättömän tuhma minä olin tässä iltapäivällä, ja sinä raukkakin sait kärsiä minun laiskuuteni tähden. Minusta ei puhettakaan! Helka pudisti sydämmellisesti Meerin kättä.
Toivo Stenberg, Meerin sivukumppani, oli sitävastoin iloinen kelpo poika. Hänestä kaikki yleensä pitivät, ja hän oli aina ensimmäisenä kaikissa leikeissä, joita koulupihassa leikittiin. Hän oli myöskin valittu Lauantaiyhdistykseen Langelle ja tuotti aina paljon hauskuutta.
Helkan taito uimisessa oli mennyt paljon eteenpäin; hän uskalsi jo lähteä hyvän matkan rannasta, vaikka ei hän vielä läheskään voinut kilpailla Gerdan ja Meerin kanssa. Oikein ihanalta tuntui, kun aallot häntä kannattivat ja hän saattoi levätä veden päällä ja tuntea miten pienet salakat hyppivät hänen ympärillään, ihan koskien hänen kyynärpäähänsä.
Oih, kuinka tuo kukkasten kuivaaminen on ilkeätä! Bruuno laski kätensä päänsä alle ja loikoili pitkänään ruohikossa Meerin jalkojen edessä. Eihän sitä koskaan saa olla rauhassa, ei edes loma-aikana. Hyi sinua, laiskuri torui Meeri ja pisti veljeänsä niskaan kastikkeen kärjellä.
Taivaanvallat, joiden suojaa kaino sydän aina saa, muilla mailla viipyessäin, Meeriä te varjelkaa! Immen hempi, sulo ruumis, puhdas niinkuin teidänkin, Meerin armas mielenhyvyys jääköön taivaan turvihin. Leyhkät häntä liekutelkoot, vienot, kuin hän itse on; ilma, jota hengittää hän, rintaan rauhaa tuokohon. Enkelit! kun pois mun kauas tieni vie, hänt' turvatkaa!
Meerin lyhyet hiukset lensivät hänen päänsä ympäri kuten sädekehänä, siinä kuin hän juoksi täyttä vauhtia, jotta ei jäisi viimeiseksi, ja Vihtori sekä herra Kontio sattuivat lyömään päänsä yhteen, kun koettivat saada kiinni Gerdaa, joka huolimatta kahdeksastatoista vuodestaan kuitenkin oli vikkelin tässä iloisessa kilpajuoksussa.
Syys-teiltä Meerin laulu raikas se helkkyi, täyttäin lehdot, haat, ja kaukometsä vastaan kaikas: »Hyvästi, Ballochmylen maat!» Taas kukat takaa talven jään ne kentät, laaksot kirjavoi; käy linnut esiin kätköistään, ja ilmaan riemulaulut soi. Mut pois jää multa laulupuistot ja sulo siimeet kukikkaat; hyvästi, Ayr, ja armaat muistot, hyvästi, Ballochmylen maat!
Sa viime tähti, kalvas koi, mi hymyin vilkut aamuin ain, nyt sätees taas sen päivän toi, mi Meerin riisti rinnoiltain. Oi, Meeri, henki häipynyt, miss' asut tuolla väikkeessäs? Mun, vaisun, voitko nähdä nyt, nää murheet kuulla ystäväs? Kuink' unhottaisin päivän tuon ja Ayrin armaat siimehet, kun liiton teimme luona vuon: oi, eronhetket kaihoiset!
Nyt nurmi peittää, haudan yö Ylämaan Meerin armaan! Oi, kalvas nyt on rusosuu, min hehkuun suukot painoin! Ei säihky enää silmät nuo, joiss' asui puhtaus kainoin! Jäi tomuks sydän lemmekäs ja kätköön paaden harmaan, mut säilyy muisto sielussain Ylämaan Meerin armaan! Meerille taivaassa.