Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
Vaan ystäväs on sentään oikeassa, kun kirjas julkaisua estää koittaa: sisällys onhan hiukan tarttuvaista, näät tyhmyys, peijakas, se vahingoittaa. Tuoll' istuvi uuttera tiedemies, hän viisauksia niin paljo ties, ett' tyhmää kansoa nauroi vaan mut lausuis julki hän aatteitaan ei "kallihin kansan vuoksi!"
Yks oli päivä ennen elämä; vait oli suru, aavistuskin mykkä, ja alustamme ilman ohjausta vei eespäin virran aallot kepeät; nyt salaa tunto ange poveen astuu ja kauhuun peittää päivän tulevan. LEONORA. Taas uusi päivä sulle ystäväs ja uudet ilot, uuden onnen tuo. PRINSESSA. Ois mulla mieli pitää omani: tuo huvitusta vaihtelu, mut tuskin myös hyötyä.
Tänne karkavat he tuulenkierroksena, tuoden muassaan taivaan peloittavan ukkosilman. Hävityksen henki riehuu, moni paras, uskollinen ystäväs sun kauttasi käy surmaan, ja linnassamme vallitsee viimein autio yö. Muista tämä: yksi rikos, kerran tehty, vetää seurassansa legionat toisia, kuin aaltoja myrskyssä, kunnes vaivumme pohjattomaan syvyyteen.
Enhän minä kysymykselläni mitään pahaa tarkoittanut. Olemmehan saman kylän lapsia. Annaliisa. Olemme kyllä. Mari. Niin, miks'en siis kysyisi?... Vaan ... sinä olet niin kovin vaalea, näytät niin kummalliselta... Annaliisa. Kummempia on nähty! Mari. Annaliisa! Annaliisa! älä koukuittele! Minä olen ystäväs lapsuutesi leikkikumppali! Minä tahdon tietää totuuden.
Isäni huoneessa vieraana seison ja maailman petollisuus poveani haavoittaa ja niinkuin luulen haavoittaa sitä lemmenkin nuoli. Oi kaaos ihmeellinen! Huomaa kuinka hän hymyilee, kuinka katse liekehtii, koska haastelee hän sulhasensa kanssa. Häntä ällös vaan pettäkö kuin ensimmäisen ystäväs.
Sillä vastaan hiljaista rakastajaa iki-ihmeitä silmäni kuvastaa, minun silmäni, joiss' ikikirkkaus palaa. Charles Baudelaire Meri, vapaa mies, on parahin ystäväs. Kun katsot aaltoin ikuista vyörinätä, sa katsothan kuin itseäs, elämätä ja omaa mittaamatonta syvyyttäs.
Sun ystäväs Eerik on lohduton, pahat aaveet väijyy teitään, niin monta hän surmaan syössyt on, ei säälinyt kyyneleitään. Nyt kytkeä tahtoo he kuninkaan, ei valtikkaansa he siedä, mut ethän, Kaarin, annakaan sa untesi prinssiä viedä? Ja aatelisherrat kapinoi, ei kuule ne kuningastaan ja huovit ja tallirengit, oi, ne nousevat herraansa vastaan.
Seuraavana vuonna hän aloitti murhenäytelmän, jolle aikoi panna nimeksi «Kustaa Adolf ja Ebba Brahe», ja joka alkoi seuraavilla erään Delagardie-nimisen henkilön lausumilla sanoilla: «Germanian rannoilta palasi hän rantoja rakkaita katsomaan, pois sodan vaaroista halasi hän nähdäksensä isänmaan. Banér! Mi murheesi, kun kyyneleesi vuotaa? Enk's ystäväs lie, vaiko hulluna toivon ma suotta!»
Vaan toivo viekoitellen yhä mua näin uskotti: on viisas kumpikin ja jalo, valistunut, ystäväs; mi liitto lujemp' on kuin kunnon miesten? Ma valtaani sain nuorukaisen mielen, niin kauniin luottavaisna, lämminnä! Antoniolle jospa heti puhuin! Mä viivyttelin; vähän vain ol' aikaa; ja arkaelin ensi sanakseni hänelle nuorukaista suositella.
Vaan pidä kilpoja vielä sä ystäväs muistoa viettäin! Lahjasi ottaa on rakas mulle, ja mielt' ilahuttaa, että sä ystävänäs mua muistat, et unhota antaa mulle sit' arvoa, jonk' olen saava akhaijien kesken. Palkoin parhain sulle sen kostelkoot ikivallat!" Virkki, ja kautt' uropiirin pois kävi aimo Akhilleus, Neleun poian kiitokset kun kaikk' oli kuullut.
Päivän Sana
Muut Etsivät