United States or Lebanon ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ken, että, Tewksburyn kun kentäll' Oxford Mun voitti, hän mun pelasti ja lausui: "Eläös, veljyt, nouse kuninkaaksi"? Ken muisti, että, kentällä kun maattiin Vilusta puolikuolleina, hän kääri Mun vaippaansa ja melkein alastonna Antautui itse öisen viiman valtaan? Tuon kaiken synnillinen irstas raivo Mun mielestäni vei, ja kellään silloin Ei lempeyttä muistuttaa mua siitä.
Ma oudoin mielin aattelin, ja huolehdin, ja riemuitsin, ja viikon itki äitikin, niin vaipui hautahan. Lapuan kentäll' isä kuol' lippunsa vierehen; sodassa, kuulin, vaaleni sen kerran ainoisen. Utilla, eestä Kustavin. mun vaarin' uupui hurmeihin, Lappeella isä vaarinkin, mies Kaarlen aikuinen. Näin heidän kävi, kaikki sai he vertaan vuodattaa: oi, suloista tok' elämää; suloista kuolemaa!
Tää jos on jumalien suosiota, On Troia meidän, loppunut on sota. Yhdestoista kohtaus. Toinen kohta tappelutannerta. AENEAS. Seis! Viel' ei ole meiltä voitto mennyt. Nyt kotiin ei, vaan kentäll' ollaan yö. TROILUS. On Hector kuollut. KAIKKI. Hector? Taivaan vallat! TROILUS. On kuollut; ratsun hännässä nyt häntä Murhaajapeto laahaa kenttää pitkin. Jumalat, vihastukaa!
Hei, rakkopillit Mustan Donald'in! Hei, pillit sekä liput Kaikk' Inverlochyn kentäll' on.
RICHARD. Ei päivä tahdo tänään paistaa: Karsaana taivas vaanii joukkojamme. Pois tahtoisin nuo kastehelmet maasta. Ei tänään paista! Yhtä hyvin koskee Se Richmondiin kuin minuun: sama taivas, Jok' uhkaa mua, karsaa myöskin häntä. NORFOLK. Aseisiin! Vihamies jo kentäll' öyhkää. RICHARD. Ravakat liikkeet! Kuntoon ratsuni! Stanleylle sana, että yhtyy meihin.
MAECENAS. Kaikkienko nähden? CAESAR. Niin, huvitaistelujen kentäll' aivan. Hän siellä kuningasten kuninkaiksi Julisti poikansa: heist' Aleksander Armenian sai, suur-Meedian, Parthian; Sisilian, Phoinikian ja Syyrian Sai Ptolemeus. Cleopatra itse. Puvuss' ol' Isis-jumalattaren, Joss' usein ennenkin lie esiintynyt. MAECENAS. Sen Rooma kuulkoon!
Väki virkkoi: "Tulimmainen! Nuor' on äijä jällehen; sydämessä veitikkainen vielä asuu entinen. loistaa hänen katseestansa voittoon meitä näyttämään: äidin rukous huulillansa, hän ei pelkää hiittäkään." Verityöt ol' lopetettu, välin voittamallakin, rukoukset suoritettu, väki palas leirihin. Ilolla se lepäs siellä väsyneenä vaivoistaan. Lode? Kentäll' yhä vielä ukko kummitteli vaan.
Näin häväistynä, vaietkohon ijäks! Jos rumpu kentäll' imartaa ja torvi, Niin sula mainitus ja valhe nielköön Hovit ja kaupungit! Jos teräs nuortuu Kuin loisen silkki, silloin silkkinuttu On paras sotisopa! Vait, ma sanon! Siks ett'en nenästäni verta pessyt Tai kurjan raukan voitin, jonka teistä On, huutoon joutumatta, moni tehnyt.
Niin, tähän sankar'-aikaan, jolloin hyvin Hän näyttämöllä naisest' olis käynyt, Mies urhein kentäll' oli hän, ja päähäns Sai palkaks tammiseppeleen. Näin tullen Pojasta mieheks, nousi hän kuin meri. Ja seitsemässätoista tappelussa Vei joka miekan seppeleen hän. Vihdoin, Mit' on Coriolissa ja sen luona Hän tehnyt, sit' en ylistää voi kyllin.
Virkki, ja valkean valtahisen heti sytti Hefaistos. Kentäll' ensin leimahtain tuli ruumihit poltti, joit' oli surmannut lukemattoman monta Akhilleus, kuivettui keto kaikki, ja tyrtyi välkkyvä tulva. Niinkuin syksyin pohjoinen pian vainion kuivaa äsken kastellun, ilahuttaen kylväjän mieltä, niin keto joutuen kuivi, ja koht' oli tuhkana ruumiit.