United States or Saint Martin ? Vote for the TOP Country of the Week !
Taistelohonpa kiihti akhaijeja taas Patroklos rohkearinta, Aiait' ensin, joill' iso ilmankin jo ol' into: "Aiaat, taistelkaa halumiellä nyt, kuin oli teistä kumpikin ain' uros aimo, ja siitäkin viel' urohommin!
"'Menkää sitten Rooman linnaan tai Ravennaan ja auttakaa Thidrekerin kansaa sen vihollisia vastaan ja taistelkaa heidän puolestaan maalla ja merellä ja auttakaa heitä uskollisesti siksi, kunnes he ovat voittaneet viimeisenkin vihollisensa. "'Mutta puhukaa sitten heille:
Ken jää vapaaks kuollessaan? Taistoon seurassain! Nimeen sorron synkän yön, nimeen lasten orjantyön: viime hengenvetoon lyön, puollan kotiain! Mies ja mies te taistelkaa! Iskut kohtaa sortajaa! Joka isku vapauttaa! Voittoon, kuoloon vain! Hyvästi, maine Skotlannin! Hyvästi, maine Skotlannin ja vanha voimas tunto! Hyvästi Skottein nimikin ja miehen mieli ja kunto!
"Eteenpäin pojat!" huusi hän "Eteenpäin ja taistelkaa nyt kuin miehet maanne edestä!" Ei muuta!
Olkaa miehiä, taistelkaa nyt sankaritarmoin, kunnes ylleni saan sovat sorjat kuulun Akhilleun, jotka ma saaliiks sain, kun Patroklon minä kaasin." Virkki ja pois heti riensi jo Hektor heiluvaharja taistelun riehunnasta, ja joutuen juoksi ja ehti 189 kumppanit saavuttaa, tovin matkaa mennehet vasta, kuuluja viemäst' Ilioniin tamineita Akhilleun.
Siellä ylenee uusia yhteiskuntia aarniometsän povessa: liittykää niihin, rakentakaa itsellenne maja, valitkaa puoliso, taistelkaa jylhää luontoa vastaan ja liittäkää tekin turpeenne viljelyksen uudissarkaan! Te olette silloin rauhaisella työllänne tehnyt enemmän ihmiskunnan hyväksi, kuin mitä miekalla kykenette aikaansaamaan.
Kiihteli kumppanejaan Patroklos raikuvin äänin: "Myrmidonit, aseveljet Akhilleun, Peleun poian, olkaa miehiä, taistelkaa nyt sankaritarmoin, meist' ett' ei häpeää sais Peleun poika, akhaijein laivoill' urho jok' uljain on, kera myös väki vankin, vaan tuta valtias saa, Agamemnon, Atreun poika, työnsä, akhaijien parhaan kun pani arvoa vaille!" Virkkaen noin hän nosti jok' ainoan mieltä ja voimaa.
Hoi, tikapuita tänne! MARCIUS. Meit' eivät pelkää, ulos ryntäävät he. Sydänten eteen kilvet nyt, ja, sydän Lujempana kuin kilpi, taistelkaa! Käy päälle. Titus! Enemmän, kuin luulin, Meit' ilkkuvat he; vihast' oikein hiestyn. Eteenpäin, veikot! Volskilaiseks sanon Sen, joka väistää; miekkaa saa se maistaa. Roomalaiset ja Volskilaiset poistuvat taistellen.
Päämiehelle hän lisäsi: »Te silta purkakaa, jos voitte, muuten viimeiseen vereenne taistelkaa! Jos ryssä pääsee selän taa, niin meidät hukka vei. Avuksi itse kenraali jo rientää, huolta ei!» Hän kiiti pois. Mut portaalle pääs tuskin vartio, kun toisen rannan törmäll' on plutoona ryssäin jo. Se laajenee, se taajenee, se tähtää, laukaisee, jo suomalaista kahdeksan ens' liekki lakaisee.
Onko se ennustusta, onko se taivaan vihaa, minä vapisen, oi, William, vie minut istumaan! TAYLOR. Herrani, taistelkaa toki hiukan vastaan. DARNLEY. Minä en voi, tämä vavistus! Oi, lue vähä, auta minua, joudu, sydäntäni ahdistaa niin! "Kuinka kauan sinä Herra peräti tahdot minua unhottaa? Kuinka kauan sinä peität kasvos minulta? Kuinka kauan minä neuvoa pidän sielussani?