United States or Cameroon ? Vote for the TOP Country of the Week !
Lellikit, arkurit, voi, akat ettekä miehet Akhaian, matkatkaamme jo vain kotimaalle, ja tänne hän jääköön Troiaan saaliistaan ilakoimaan, jotta jo huomais, ollako voi vai ei apu missään meistäkin ehkä, tuo, joka miehen mielt' urohomman nytkin, Akhilleun, loukkasi, hält' oman vei osalahjan, valtasi itse.
Virkkoi noin hän veljelleen; tämä muutti jo mielen, oikea kosk' oli neuvo, ja malttihe. Koht' ilomielin kumppanit riisuivat hänen varreltaan sopavasket. Vaan nyt Nestor nousi akhaijeja noin puhutellen: "Voi, suru suuripa totta jo koituu maalle Akhaian!
Itsepä rientäen eellä mä käyn sekä teen sileäksi tien hevosille ja karkkoamaan ajan urhot Akhaian." Virkki ja sai sotalaumojen pään taas intohon tuimaan.
Kohtapa kuljetetaan pois heidät laitavin laivoin, 731 myös minut muitten myötä; sa, lapseni, kanss' emos ehkä orjana raukkana raatamahan tylyn käskijän töitä kauas joutunet, tai käsivartees käy, sinut paiskaa tornist' inha Akhaian mies, tuhos surkean tuottaa vimmoissaan, kun on hält' oman veljen tai pojan Hektor tai isän kaatanut ehkä.
Noin hän huusi, ja kaikki he jäi pelon värjyvän valtaan, vilkuivat, kuhun väistyä vois tuhon ankaran alta. Muusat, mainitkaa, asujattaret ylhän Olympon, hurmeiset ken Akhaian mies etumaisena saaliit riisti, kun kääntymähän sai taiston suuri Poseidon. Tuo Telamonin ol' aaluva, sai tuhon Hyrtios hältä, Gyrtias-sankarin poika ja Mysian urhojen päämies.
Virkki; ja myöntyi myös isä ihmisien, jumalainkin, lausui näin sanat siivekkäät jo Athenea käskein: "Rientäös Ilionin ja Akhaian joukkojen keskeen koittamahan, kuink' ensin akhaijeja iliolaiset vastoin liittoa loukkaamaan ani-aimoja saisit!" Innokas ilmankin, sanast' yltyi tuosta Athene, oitis Olympon korkeudest' alas myrskynä riensi.
Yksin Odysseus jäi jalopeitsi nyt, ei kera seissut miest' ypö-yhtä Akhaian, pois pako tempasi kaikki miehekkäälle jo noin sydämelleen synkkänä haastoi: "Voi, miten käy nyt mun? Ois kurjaa alt' ylivoiman arkana väistyä, vaan katalampi sen joutua valtaan seisoen yksin, akhaijit muut Kronossynty kun hääti. Mutta nyt moisia miks sydän miettii?
Viimein nousi ja noin Menelaos heille jo haastoi, nuhteli soimaten heitä ja huokaisten sydämestään: "Voi arat kerskurit, voi akat ettekä miehet Akhaian! Kehnoa kehnomman tämä maineen tuo totisesti, danaolaista jos ei kera Hektorin miest' ole taistoon. Vierkää veeksi ja maaksi te kaikki jo, sankarit moiset, kunnoton, kunniaton joka ainoa, istujat siinä!
Akhaian mies moni totta Hektorin kätten on alla jo hampain haukkonut multaa; leppeä taistelon telmeess' ei näet taattosi ollut.
Rauhass' erjetköön jo Akhaian kansa ja Troian, kyllin kärsiä saitte jo kohluja tään sodan tähden, jonka Aleksandros on aikaansaaja ja alku. Kohtalon säätämä kumpi on kuoloon meistä, se kuolkoon, mutta te muut sula solmitkaa sopu vitkaelutta. Tuokaa valkea jäärä ja musta nyt uuhi te uhriks Auringon sekä Maan, taas jäärän Zeulle me tuomme.