United States or French Southern Territories ? Vote for the TOP Country of the Week !
Näin Zeun poikapa vastasi taas, isovalta Apollo: "Sankari, ainahisiin sinä turvaa myös jumaloihin! Sunp' emos on, sanotaan, tytär ylhän Zeun, Afrodite, alhaisemman on vain jumalattaren lapsi Akhilleus: toinenp' on tytär Zeun, tytär aavojen äijän on toinen. Peitsines päin siis käy pelotonna!
Kaukana et isäsi huoneesta ollut, koska ummistuivat emos silmät; sillä tekosi hirveä kaikki tiedän ja tyttärensä vimman kuolo olivat taakkoja, joita lempeä sydämmensä ei kestänyt. Hän kuoli; mutta koska vieressänsä vaikeroitsimme minä ja sisaresi Kelmä, niin metsäpuukollaan isäsi kurkkunsa puhkaisi, ja päätetyt olit Kalervon päivät. KULLERVO. Nyt siis Kelmän vuoro?
Katso, ettes saa sauvastani! KULLERVO. Miksi olet tässä, Kimmo, ja mitä etsit? KIMMO. Sitä ruohoa etsin, joka murheen mielestä poistaa. KULLERVO. Mikä murhe on sua kohdannut? KIMMO. Sinuakin, jos sydän sulla on. KULLERVO. Kerro mitä tiedät. KIMMO. Kuollut on isäsi. KULLERVO. Kuollut haudattakoon. KIMMO. Mutta viimeiseksi kerron mitä ensimmäiseksi tapahtui: Emos kuollut on.
AJATAR. Kiurun ääntä en ymmärrä; mutta musta korppi sanoo, että koska lumivalkeaksi hän muuttuu, silloin kiiltää Kullervon onnen tähti. KULLERVO. Hyvin ennustettu, Ajatar. SINIPIIKA. Kullervo, sun isäs ja emos, he elävät vielä. AJATAR. Sen valehtelet. KULLERVO. Sinä huono tietäjä. SINIPIIKA. Ilkeä vaimo, joka pahuudesta iloitset!
Lotan silmästä leimaus sinkoaa: »Sinut, sankari, tunnen nyt. Tuli äitiä köyhää sun puolustaa, miten työs olet täyttänyt? Kojun nurkassa vain pidit vinguntaas, muka haavojas vaikeroit; oli valju naamas, nyt puuntaa taas, ja ne haavas näytä, jos voit! Emos ettäkö tuonen jo turviss' on, ei puoltoas pyydäkään! Tämä maa, se on äitisi turvaton, petit, pelkuri, äidin tään.
Kohtapa kuljetetaan pois heidät laitavin laivoin, 731 myös minut muitten myötä; sa, lapseni, kanss' emos ehkä orjana raukkana raatamahan tylyn käskijän töitä kauas joutunet, tai käsivartees käy, sinut paiskaa tornist' inha Akhaian mies, tuhos surkean tuottaa vimmoissaan, kun on hält' oman veljen tai pojan Hektor tai isän kaatanut ehkä.
Silloin turvaa sain hepourhon, Peleun, luona; 89 hän mua vaali ja varttua soi sotaveljenä sulle. Siksipä luummekin sulkekohon sama säilytysuurna, amfora kultainen, emos korkean antama lahja." Hällepä vastasi näin uros askelnopsa Akhilleus: "Miksikä saavuit, oi rakas, armas ystävä, miksi muistutat toimia noita sa mulle? Ah, etkö sä tiedä: täyttävä tarkalleen olen pyyntösi, toivosi kaikki!
LALLI (Luo silmänsä Kerttuun ja katsoo häntä hetken. Hellästi). Voi Kerttu! Sun on varmaan paha olla! Nuo kovat köydet syövät kättäsi Ja seisoa et jaksa kauemmin. Mist' olisitkaan jättiläisten voimaa Sa heikko nainen saanut, kukkana Kun lemmittynä kasvoit, vaurastuit. Ja hellän huolen lasna ylenit. Ei oma emos sua tuntisi Jos sinun näkisi noin muuttuneena! Ah, puhu Kerttu! (
Surumielin Suomen äiti itki: »Kussa kuljet armas kuopukseni, missä viivyt viisas Väinämöinen? Emos vanhan auttajaksi astu, joudu päästäjäksi päivän uuden, sekä päivän jotta kuuhutkullan!»
Ei aavista isos, ei emos, ei kaunis sisares, ettäs näitä kankaita vielä samoilet, enkä heille tietoa anna ennenkuin tässä kattonsa alla seisot. Siitäpä riemu nousee, silloin ilon auringon paisteen ja kyynelten lempeän sateen yhteen liitymän pitää.