United States or Pitcairn Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Joka ei olisi omin silmin nähnyt, ei olisi saattanut uskoa, minkälaisen muutoksen sisällinen rauha oli heihin woinut ulkonaisestikin waikuttaa, warsinkin Kerttuun, joka oli nyt nuoruuden kukoistuksessa. Turhaa työtä on minun ruwetakaan kuwaamaan hänen nykyistä kauneuttansa. Siinä hän seisoi suorana, korkeana, solakkana, niinkuin puhtain taiwainen olento.
LALLI (Luo silmänsä Kerttuun ja katsoo häntä hetken. Hellästi). Voi Kerttu! Sun on varmaan paha olla! Nuo kovat köydet syövät kättäsi Ja seisoa et jaksa kauemmin. Mist' olisitkaan jättiläisten voimaa Sa heikko nainen saanut, kukkana Kun lemmittynä kasvoit, vaurastuit. Ja hellän huolen lasna ylenit. Ei oma emos sua tuntisi Jos sinun näkisi noin muuttuneena! Ah, puhu Kerttu! (
Vaan kun piti käyttää tuota sanaa lapsi, tuli koko hänen suhteensa Kerttuun niin moninaisena elämän äärettömyytenä hänen eteensä, ettei miljoonat sanat olisi riittäneet tämän tärkeän asian puheeksi ottamiseen. Hän veti jälleen Kertun kirjeen povestansa ja koetti lukea sitä niin ettei siitä tuo ajatus esiintyisi, mutta se esiintyi päinvastoin vaan entistä varmempana.
Tytöt katsoivat hämmästyneinä Kerttuun, herrat kurkkivat viereisestä huoneesta, kaikki odottaen milloin Kerttu osottaa röyhkeän komentajan ovelle. Mutta Kerttu tuli nöyränä ja pelokkaana niinkuin lapsi kapteenin luo, ja katsoen häntä ylös silmiin sanoi: Hannes hyvä, annathan anteeksi Nyt lakkasivat herrat kurkkimasta ja kolistelivat kiireimmän kautta ulos. Saatte mennä.
Näin ollen saattoi tulla kysymykseen ainoastaan noudattaa sitä vanhaa toruvaa suhdetta Kerttuun, ikäänkuin tämän nykyisyyden ja heidän viattoman lapsuutensa välillä ei olisi mitään juopaa olemassakaan. Ja semmoinen olikin nyt hänen aikeensa.
Mutta ilmeisesti kaikki nämäkin kaipasivat niitä ylhäisiä, niinkuin Kerttu. Ja monet tuntuivat osottavan Kerttuun ja tiedustavan naapureiltaan kuka hän oli, mutta naapurit näyttivät sanovan: ei, se on vaan kapteenska se ja se. Pappi jo saarnasi. Janoovina tuijottivat ihmiset häneen, odottaen milloin hän ottaa puheeksi sen tapauksen, joka vuorena seisoi kaikkien mielessä.
Nosti silmänsä Kerttuun ikäänkuin kysyäkseen oliko sukua, naurahti ja sanoi: Niet? Kerttu pudisti päätänsä ja vastasi: Niet. Jonka jälkeen se taas rupesi Hinkkiä katselemaan ja sanoi lopuksi päätänsä ihastuksesta pudistaen: A harósh! Eikä tahtonut malttaa luopua sitä katselemasta. Seurasi sitten Kustaavan kuva vanhanajan myssy päässä.
Kapteeni puolestaan katsoi kaikkien suhteittensa Kerttuun olevan lopussa, niinkuin Kerttu oli hänelle sanonut. Mutta se ei estänyt häntä olemasta huolissaan siitä ajatuksesta, että Kerttu nyt valtoinansa antautuu konttoristiensa ihailtavaksi. Ajatus: syyttäköön itseänsä, ei lohduttanut. Mutta tämä huoli oli suureksi pahennukseksi hänen vallankumous-aatteellensa.
Köksä kyllä kertoi herrasväestä kaikellaista ja sai Kertun uteliaisuudesta melkein pakahtumaan, mutta elävää mallia ei Kerttu vaan saanut nähdä. Kerran kävi everstinna. Katsahti vähän oudoksuen Kerttuun ja meni, jonka jälkeen palvelija sanoi: nousisit ylös, kun herrasväkeä tulee. Kerttu punastui, mutta pani visusti mieleensä tämän ensimäisen käyttäytymis-säännön.
Kaikki ihmiset nyt katsoivatkin juuri häneen ja Kerttuun, net varmaan ajattelivat, että he olivat onnellisimpia ihmisiä maan päällä. Kentiesi eivät aivan väärässä olleetkaan. Näin äidin ajatukset pyörivät lemmikkinsä ympärillä, kunnes poika astui saarnastuoliin. Silloin hän pani kätensä ristiin ja kuunteli levollisena saarnaa.