United States or Fiji ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kumpi on parempi: ollako köyhänä ja pitää Jumalan sanaa aarteenansa, vai sekö, että on paljo katoovaisia tavaroita, vaan ei osaa ijankaikkisesta perinnöstä?" Tähän ei Valtteri vastannut mitään. Ihmeellistä oli hänestä kuulla vanhan torpparin puhetta. Sitä hän ei olisi uskonut, että köyhäkin mies voisi olla rikas. Valtteri oli nyt mielestään torpparia paljon köyhempi.
Siellä hän ajatteli, että mitenhän ne mahtanevat sanoa ja miten niille osaa vastata, vai ollako äänettä... Kun pääsisi pakoon... Kuka sieltä jo tulee... Viija luuli vierasten jo häntä hakevan, vaan Liisa se toki oli. Nyt ne tulivat sinulle sulhaset ja sinä taisit tulla tänne piiloon, huudahti Liisa huoneeseen tultua. Voi, elä sinä noin kovasti huuda. Minua niin hävettää, valitti Viija.
HAMLET. Ollako vai ei olla, siinä pulma: Jalompaa onko hengen kärsiä Kaikk' inhan onnen iskut sekä nuolet Vai käydä miekkaan tuskain merta vastaan, Lopettain kaikki? Kuolla, nukkua, Ei muuta; luulla, uness' että päättyy Tuhannet kiusat nuo ja sieluntuskat, Nuo lihan perinnöt, se loppu hartaast' Ois halattava. Kuolla, nukkua: Nukkua! kenties uneksia? siinä Se vastus.
Kevät aurinko paistoi sisään mökin akkunasta. Elsa puhdisteli ja siistiskeli paikkoja väliin vilkaisten äitiänsä sängyssä. Ehdottomastikin tahtoi häntä vähän pöyristyttää. Pian lakkasi hän siistimästä ja ajatteli mennä ulos jaa, ulos, mutta sitten ei uskaltaisi tulla takaisin. Siinä oli hän kappaleen aikaa kahden vaiheella, ollako sisässä vaiko ulos rientää.
"Mikähän siinä on, kun ihminen katselee jotakin kaunista, niinkuin suuria taloja, peltoja ja kenttiäkin, niin väkisinkin tahtoo tulla mieleen, ollako nuot minun. Se ei luullakseni ole aivan oikein ja on tavallaan toisen omaisuuden himoitsemista", arveli mummo. "No, joko te ennätitte omistuspuuhiin? En minä vielä niin pitkälle kerinnyt.
Lellikit, arkurit, voi, akat ettekä miehet Akhaian, matkatkaamme jo vain kotimaalle, ja tänne hän jääköön Troiaan saaliistaan ilakoimaan, jotta jo huomais, ollako voi vai ei apu missään meistäkin ehkä, tuo, joka miehen mielt' urohomman nytkin, Akhilleun, loukkasi, hält' oman vei osalahjan, valtasi itse.
Etehisen ovelle hän jäi, ei löytänyt varmaankaan avaimen reikää. Hanna epäili, pitikö mennä aukaisemaan ja näyttämään tulta, vai ollako menemättä. Ei hän millään ehdolla olisi tahtonut nähdä isää tuossa tilassa; mutta äidillä oli ollut päänkivistystä, ehkä hän nyt nukkui ja jos isä soittaisi, tulisi hänen unensa häirityksi. Hanna otti lampun käteensä ja läksi.
Taivas ties, miten lienee tuon Commissaire de guerre'n tai employé'n lopulti käynyt. En hänestä sen koommin enää kuullut mitään. Ajoin nyt verkempaan, hevoseni kun olivat uupuneet. Vähän ajan perästä näkyi jälleen kylä. Mitäs nyt tehdä? mietiskelin minä. Ollako kylässä yötä vai jatkaako matkaa? Vielä kuului luotien vinkuna korvissani, ja pelko se sanoi: "eteenpäin!"