United States or Malta ? Vote for the TOP Country of the Week !
On kirjailija-neroja, laulaja-neroja, maalari-neroja, kuvanveisto-neroja y. m., y. m., y. m. Sitten on vielä semmoisia neroja, joista Muusat riitelevät, s. o. semmoisia, joilla on neroa niin hirvittävän moneen suuntaan, etteivät enää lopulta itsekään tiedä mitä ottaa, mitä jättää. Ja vielä on semmoisiakin neroja, joista Muusat eivät riitele, mutta jotka sen sijaan itse riitelevät sitä enemmän.
Antakaa hänelle viinimarjan mehua! AULUS CAECINA: Ahaa, nyt pannaan runoniekka koetukselle. RUNOILIJA: Odotan määräystäsi, caesar. DOMITIANUS: Laulappas julki minulle mimmoisen soisit keisarin olevan. No, Muusat hoi! Sitrat, auttakaa häntä. L
Muusat, mainitkaa, asujattaret ylhän Olympon, kaiken katsojat, tietäjät oi, jumalattaret ylhät meillepä vain huhu kulkee, meill' ei tietoa muuta ketkä akhaijein muut oli päälliköt, valtiahatkin.
Noin hän huusi, ja kaikki he jäi pelon värjyvän valtaan, vilkuivat, kuhun väistyä vois tuhon ankaran alta. Muusat, mainitkaa, asujattaret ylhän Olympon, hurmeiset ken Akhaian mies etumaisena saaliit riisti, kun kääntymähän sai taiston suuri Poseidon. Tuo Telamonin ol' aaluva, sai tuhon Hyrtios hältä, Gyrtias-sankarin poika ja Mysian urhojen päämies.
Siirrymme siihen aikaan, jolloin Muusat eli runottaret eivät vielä olleet olemassa, eikä siis mitään lauluakaan, sillä nämä ne laulun ja runouden jumalattaret ovat, joitta ei laulua, ei runoutta. Muita jumaloita kyllä oli, ja nämä asuivat autuaallisessa rauhassa Olympossa, kuolemattomien taivaallisessa kodissa. Ihmisiä oli myöskin jo maailmassa.
Puuskuttain povi huokui vain, hiki virtasi runsas ruumiist' ylt'yli uhkuen, siin' ei henkäysaikaa ollut hetkeäkään, hätä yltyi vain hädän ylle. Muusat, mainitkaa, asujattaret ylhän Olympon, kuinka nyt tuiskattiin tuli ensin akhaijien haaksiin.
Ja kun he sitten kuolevat, pääsevät he Muusain tykö ja kertovat näille, mitkä ihmislapset laulua ja musiikkia rakastavat, ja näitä tekevät sitten Muusat ystäväksensä, ja suovat näille yhä enemmän suloa ja laulunhalua, muiden ihmisten niinkuin omaksikin ihastukseksi ja mielihyväksi. Ja tämmöinen oli nyt tämä juttu.
Ja kun Muusat ja taivaallinen laulu kulkivat eteenpäin, niin seurasivat nämä ihmiset heitä vastustelematta, sillä koko heidän olemisensa oli heiltä unohtunut, ja laulu oli heidän sielunsa, heidän kaikkensa. Ja syömisen juomisen he unohtivat, nälkä ja jano ei tuntunut, heidän ruumiinsa eli lumottua elämää. Mutta kun ruumiilta puuttuu ravintoa, se nääntyy, kuolee. Niin kävi näidenkin ihmisten.
En sotajoukkoa vois nimin mainita, en luetella, vaikkapa kymmenen kieltä ja kymmenen suuta ja ääni sortumaton mull' ois sekä keuhkot vaskea vahvaa, tyttäret aigiinkantaja-Zeun jos, Muusat Olympon, ei ikimuistajat ois tuhoks Ilionin tulijoitten. Laivain päälliköt virka jo, virsi, ja paljous laivain.
Se vaan olisi suotavaa, että kun näin oli kaikki kauniissa järjestyksessä, hän heille loisi senkaltaisia jumalallisia olentoja, jotka sanan ja äänen voimalla ylistäisivät ja kiittäisivät kaikkea tätä kauneutta ja suloisuutta. Tämä heidän tahtonsa sattui Zeyn mieleen, ja hän loi nyt Apollonin, runouden jumalan, runottarein johtajan, ja Muusat, laulun jumalattaret.