United States or Greece ? Vote for the TOP Country of the Week !
Taas salipylvästöön Afrodite, Zeun tytär, astui; riensi Olympon korkeudest' alas myrskynä Here, riens yli Pierian, yli Emathian ihanaisen, Thrakian myös, hepourhojen maan, lumihuippujen ylhäin, väikkyi ilmojen kautt', ei maahan koskenut jalka. Athos-niemest' ulkosi koht' yli kuohuvan aavan, Lemnos-saareen, kaupunkiin Thoas-sankarin saapui.
Noin uros uhkasi; koskematonp' oli koirien Hektor; torjui niit' Afrodite, Zeun tytär, yötä ja päivää, ruusuist', ambrosiaist' ihoöljyä voiteli turvaks, ettei raadeltuis iho hält' ajaessa Akhilleun; taivaan korkeudest' alas antoi siintävän pilven painua Foibos Apollo ja paikan kaihteli kaiken, kuss' oli kuollut maass', ett' all' ei paahtavan päivän viel' iho kuivettuis jäsenistä ja jänterehistä. 191
Menköön luo Priamon mult' Iris viestinä, että luota akhaijien laivain pois pojan armahan noutais lunnahin, lahjoin, jotk' ilahuttavat mieltä Akhilleun." 119 Kuuli ja totteli, ei Thetis empinyt kuuleajalka, oitis Olympon korkeudest' alas tuulena kiiti.
Virkki; ja myöntyi myös isä ihmisien, jumalainkin, lausui näin sanat siivekkäät jo Athenea käskein: "Rientäös Ilionin ja Akhaian joukkojen keskeen koittamahan, kuink' ensin akhaijeja iliolaiset vastoin liittoa loukkaamaan ani-aimoja saisit!" Innokas ilmankin, sanast' yltyi tuosta Athene, oitis Olympon korkeudest' alas myrskynä riensi.
Tee se, mut kaikk' ei taivahiset sua kiittäne suinkaan!" Virkkoi pilviennostaja Zeus sekä vastasi hälle: "Malttuos, Tritogeneia, ma en vakavissani varsin haastanut noin, ja ma ain' olen suopea, lapseni, sulle. Tee, miten mielesi vaatii vain, älä arvele lainkaan!" Innokas ilmankin, sanast' yltyi tuosta Athene, oitis Olympon korkeudest' alas myrskynä riensi.
Mailmaan, joka korkeudest loisti Läpi kultakirkkaan akkunan Tuolla pilvitunturien keskel, Vaeltaa nyt tyttäresi pois. Ruhtinaan, sen valtakunnan herran, Näin mä valkeudes väikkyvän; Kiharansa kuni liekit leimuit, Armaasti hän mua katsahti. Katsahti kuin onnenpäivän aamu, Koska kuuluu tuulen hyminäs: 'Autuutes sua vartoo, riennä, riennä, Pue päälles puhdas kauhtana.
Mutta kun heidän näin näki päilyväsilmä Athene 17 telmeess' ankaran taiston akhaijeja sortavan surmaan, oitis Olympon korkeudest' alas myrskynä kiiti luo pyhän Troian; Apollopa tuon näki Pergamon linnaan, vastaan riens, urot Ilionin koki voittohon auttaa.
Empinyt eipä Athene päilyväsilmä, oitis Olympon korkeudest' alas myrskynä riensi, kohta akhaijien laivain luo merinopsien saapui, keksi Odysseun siell', uron mielevän, Zeun älyverran, seisovan hiljaa; laivaans' ei lujalaitahan, tummaan koskenut, sill' ylen närkästyi sydän aimo ja mieli.
Itse jo riensi hän pois; kuin kiitäväsiipinen haukka jyrkän kallion korkeudest' alas äkkiä liitää maan lakeuksia päin liki vainoten lintua toista, noin pois nopsana maan järisyttäjä riensi Poseidon.
Virkki ja vaunuilleen asun hurmehisen uros nosti, itsekin niihin nous, jalat kuin kädet hurmeuneina ylt'yli kuin jalopeura, jok' on härän uhkean syönyt. Luona jo Patroklon taas riehui ankara taisto, tuima ja itkua-tuova, Athenepa nosti sen vimmaa, korkeudest' alas astuin; Zeus näet kaitsevasilmä laitti akhaijeja kiihtelemään hänet, muuttaen mieltään.