United States or Burkina Faso ? Vote for the TOP Country of the Week !
Häntä nyt korvuksiin liki leukaa noin Paris ampui, pois jäsenist' elo kiiti, ja kaamea yö hänet kietoi.
Isälle sano, äiti, ett'en vielä Ma tahdo naimisiin, ja jos sen teen, Niin ennen otan Romeon, jota vihaan, Kuin Paris kreivin. Hauska sanoma! KREIVINNA CAPULET. Tuoss' isäs tulee; puhu itse hälle, Niin nähdä saat, kuink' on se hälle mieleen. CAPULET. Kun päivä laskee, kastett' ilma tihkuu, Vaan veljenpoikani kun päivä laskee, Sataapi kaatain. Mitä? Suihkuriksi Muututko, tyttö? Kyyneltulvaa aina?
Mitä Helenan kauneuteen tulee, niin oli nuori morsian, 20 vuotias Elvira S hjelm aivan kuin luotu hänen osaansa näyttämään. Epäilemättä olisi moni läsnä olevista nuorista herroista ollut valmis rupeamaan kaksin taisteluun Paris prinssin kanssa, jos siten olisi voinut omakseen voittaa spartalaisen kuningattaren sinä sulo-olentona, jona hän tänä iltana esiintyi.
PARIS. Hän ei syö muuta kuin kyyhkysiä, kultaseni, ja se siittää kuumaa verta, ja kuuma veri synnyttää kuumia ajatuksia, ja kuumat ajatukset synnyttävät kuumia tekoja, ja kuumat teot ovat lempeä. PANDARUS. Tämäkö se lemmen sukujohto? Kuuma veri, kuumat ajatukset ja kuumat teot? Mutta ne ovat kyykäärmeitä. Onko lempi kyykäärmeiden sikiö? Hyvä prinssi, kuka on tänään taistelemassa?
CRESSIDA. Ovatko ne miekan lyömiä? PANDARUS. Miekanko? Minkä hyvänsä, se on hänelle yhtä; vaikka itse paholainen tulisi, hän ei siitä piittaa. Jumal'avita, oikein tekee sydämmen hyvää! Tuolla tulee Paris; tuolla tulee Paris; katsos: tuolla, orpana! Eikös hänkin ole komea mies? Eikös olekin? Noin vain, tuo on mainiota! Kuka se sanoi, että hän tänään tuli haavoitettuna kotiin?
Hektorin viel' eläessä jo noin koton' itkivät häntä, sillä he jälleen ei hänen luulleet kamppaelusta käyvän akhaijien kätten alt', ei ankaran voiman. Viipynyt vitkaillen Paris ei katon korkean alla, vaan sopavasket kun taesorjat saanut ol' ylleen, niin läpi kaupungin hän kiitävin askelin riensi.
Neljäs kohtaus. CHRYSEIS yksin. Sitten ANEMOTIS. CHRYSEIS. Sentään sankari olet sa, aivan kuin Akilles, synkkä, murtava mustoa haveuta, myrskyn kieltä käyttelevä. Taas kuin Paris, taikamieli, lemmen leikkien kuningas. Kummallista! Kreikan urhot, Attikan sankarit soreat, joita ennen ma ihailin, kaikki heitin.
Siis vello vahtoa aallon Ahti Ja sävel soios sä myrskysään! Mä lennän laulaen ilman halki Ja kiidän kilvalla tuulispään! Paris 29/3 1890. Kaunis, kirkas nyt on aamu, Aamu armas sunnuntain. Tuolla siintää kirkon haamu, Kaikuu kellot kumahtain. Venhot viiltää järven pintaa, Kaikki kirkkoon kiirehtää. Valkovaate peittää rintaa, Juhlahuivit välkähtää.
Kuin ori parrestaan, rehuseimen ruokkima runsaan, päitset katkoen karkaa pois, tömisyttäen kenttää, virran vierivän luo, kuss' aina on tottunut uimaan, uljuutt' uhkuen, pää ylähällä ja ympäri kaulan leiskuva, lentävä harja, se korskana kauneudestaan päin tutun laidunmaan hepolaumaa laukaten kiitää: Pergamon linnast' aaluva noin Priamon, Paris aimo, riens asevälkkyinen, laill' auringon ani-kirkkaan, rinnoin riemuavin; jalat kiitäen vei, pian joutui veljen, Hektorin luo jumalaisen, juuri kun aikoi käydä hän eelleen, kons' oli puolisoaan puhutellut.
Huus Aineias myös tovereitaan, kun tuli silmiin Deifobos, Paris, aimo Agenor, iliolaisten johtajat, joukkojen päät kuin hänkin; vaan sotikansa 491 seurasi, niinkuin juomaan käy ison oinahan jälkeen lampaat laidunmaalta, ja paimenen mielt' ilo täyttää: noin sydän rinnass' Aineiaan oli riemua täynnä, kun näki jäljessään hän seuraavan sotalaumain.