United States or Guatemala ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nyt yksin lähdin, Juur' heräämisen määrä-tunnill' ihan; Hänt' isäin hautaholvist' ottamaan Ja salaa mökkihini kätkemään, Siks kunnes Romeolle sanan saisin. Vaan kun ma saavuin, jonkun hetken ennen Kuin heräs hän; niin uskollinen Romeo Ja jalo Paris kuolleina on tässä.
HELENA. Laula lemmestä; se lempi se tuhoaa meidät kaikki. Oi, Cupido, Cupido, Cupido! PANDARUS. Niin, se lempi! Sen se tosiaankin tekee. PARIS. Niin, lempi, niin! Oi, lempi, lempi, lempi, oi! PANDARUS. Niin todellakin, niin se laulukin alkaa. Oi, lempi, lempi, lempi, oi! Niin uuhi kuin jäärä Sen nuolen on määrä; Vaikk' ampuilee, Ei haavaa tee, Vain hiljaa himaroi.
Ja siitä syntyi semmoinen nauru, ja Helena punastui niin, ja Paris suuttui niin, ja kaikki muut nauroivat niin, ettei ollut loppua tulla. CRESSIDA. Mutta nyt se tulkoon, sillä tätä on jo liian kauan kestänyt. PANDARUS. No niin, orpanaiseni, sanoin sinulle jotakin eilen; mieti sitä. CRESSIDA. Niin teenkin. PANDARUS. Vannon, että se on totta: hän itkee sinua, niinkuin olisi huhtikuussa syntynyt.
Kuollen virkkoi vielä nyt Hektor heiluvaharja: "Niin, sinut tunnen kyllä ja nään jo, en taivutetuksi saa sua, sillä on rautainen sydän sulla ja rinta. Vaan varo, etten taivaisten vedä kostoa päälles, päivän tultua tuon, jona uljuutes Paris ynnä Foibos Apollo jo sammuttaa liki porttia Skaian!"
AENEAS. Hyvästi jääkää kaikki! PARIS. Sanokaa, Diomedes, tunnon mukaan Ja kunnon kumppanina suora totuus: Ken Helenan on parhain ansainnut, Minä vai Menelaus?
Tuon näki vimmastuin Paris, sortuvan Harpalionin, maill' oli paflagonein näet tää majaystävä hälle; 661 tuimana laski hän jousestaan väkävaskisen nuolen.
Vauhti loppuu, junankuljettaja levittää oven auki: Paris! Korvani eivät valehtele, en houri enkä uneksi. Se on totta. Aivan olen siis hengissä perillä, ja toivottavasti palaa tajunta ja järkikin vähitellen takasin. Minä olen sen kestänyt.
PANDARUS. Niin oikein, hyvä prinssi! Kuinka johtui mieleenne Cressida? Niin, haltijatar-raukkanne on sairas. PARIS. Arvaan jo. PANDARUS. Arvaatte! Mitä arvaatte? Antakaa tänne soitin. Nyt, armas kuningatar. HELENA. Kas niin, nyt olette kiltti. PANDARUS. Orpanani on hirveästi mieltynyt muutamaan kapineeseen, jota te omistatte, armas kuningatar.
Tuo veitikka on minun nähteni uskaltanut katsella sinua, niinkuin Paris Helenaa, ennenkuin hän ryösti hänet, hän on juonut sinun maljastasi eikä varmaankaan tänä aamuna ole peruuttanut, mitä hän eilen illalla uskalsi sanoa sinulle silmillään ja luultavasti myöskin suullaan.
HELENA. Hän sen saakoon, kunhan se vain ei ole mieheni Paris. PANDARUS. Hi, hi! Ei, hänestä hän ei huoli. Ne kaksi ovat kahtaanne. HELENA. Ensin kahtaanne, ja sitten yhtäänne, siitä tulee pian kolme. PANDARUS. No, no, ei siitä sen enempää. Laulan nyt teille laulun. HELENA. Niin, niin, alkakaa nyt. Mutta tosiaankin, ystäväiseni, sulla on hieno otsa. PANDARUS. Jopa jotakin!