United States or Laos ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vaan älä sure sukuni, Kaihoa lajini kaunis; En mä silloin suohon sorru, Enkä kaau kankahalle, Kun minä sotahan kuolen, Kaaun miekan kalskehesen. Sorea on sotainen tauti, Sorea sotahan kuolta, Hemme miekan helskehesen:
Vaan en kuole Koiterehen, En kaau kalojen syöä; Vielä nyt tätä nykyä, Vielä tällä kymmenellä, Lempipaitoihin paneme, Lyöme lykkyvaattehisin. Vielä tälle vienoselle, Vielä vienopäiväiselle, Kolkkavi kosijan kengät, Välkkävi vävyn kypärät; Pian Pielinen pesevi, Vesi kuulu kuuroavi, Vesi vallan valkasevi, Enon valkama valavi. Sepä vasta sen pahempi.
Vaan elä sure sukuni, Kaihoa lajini kaunis; Enmä silloin suohon sorru, Enkä kaau kankahalle, Kun minä sotahan kuolen, Kaaun miekan kalskehesen. Soria on sotainen tauti, Soria sotahan kuolla, Hemme miekan helskehesen:
Turhaan kuvaelee lemmikkinsä surmaa pelkäävä hellä äiti hänelle kaikkia sodan hirmuja. Uljaasti vastaa hän jalolla ylistyksellä soturin kuolemasta: »En mä silloin suohon sorru, Enkä kaau kankahalle, Korppien kotisijoille, Variksien vainioille, Kun sorrun sotatiloille, Vaivun vainotanterille! Somap' on sotahan kuolla, Kaunis miekan kalskehesen:
Vaan oi armas äityeni, oi mun impeni ihana, et sä itke itseäsi, varo et vaarojas omia, poikasi poloa itket, suret sulhosi eroa. Elä itke Suomen impi, elä äitini valita! En mä silloin suohon sorru, enkä kaau kankahalle, kun sorrun sotatiloille, vaivun vainotanterille. Soma on sotainen tauti, sorea sotahan kuolla, kaunis miekan kalskehesen.