United States or Guyana ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Minä tiedän", sanoi vakavasti Kyröläinen ja vähän ajateltuansa hän alkoi jutella. "Taidatte tietää, että Kyrön kirkko ja Viipurin linna ovat yhtaikaiset. Toisen on rakentanut koko Ruotsin-valta, toisen Kyrön seurakunta. Siitä on nyt kolmen vuosisadan paikka. Nepä kyllä rauhattomat ajat oli, jos nämätkin".
Alussa ilmoitti Kyros aikovansa kreikkalaisia muka käyttää vihollisia naapureja vastaan, mutta kun päästiin Kilikian vuorensolien ohitse, saatiin tieto hänen varsinaisesta aikeestaan. Kyron suurista lupauksista suostuivat kreikkalaiset seuraamaan edelleen ja marssivat yhdessä prinssin oman kymmentä kertaa suuremman väen kanssa Persian valtakunnan sisäosiin.
Ja sitä paitsi, enoseni, tekee mieleni tavata isäni vanhaa sotatoveria, tuota Lauria eli Laurikaista, joka kuuluu olevan jossakin Kyrön pitäjässä ja jota äitini käski minun kuulustella siltä varalta, että hän olisi avun tarpeessa. Ole varuillasi! Nuo entiset kivekkäät eivät aina ole käytökseltään aivan hyvässä maineessa.
Luokse hiivin hiljaksensa, Lausuin samoin asiani. Otsa kirkastui jo isän, Ylös nousi, lausui vainen: "Kiitos Herran! rauha maassa Olkoon kuin on taivahassa!" Lähdimme niin talvisäähän. Kyrön joen rintehellä seisoo Ikäarvoisena vanhuksena Pappilamme; punaiselta hohtaa Kauvaksi jo iso asuinsuoja.
Kaiju kantelosein, herätä tuli rinnoissa nuorten! Toukokuun 23 päivä. Kyron pellon pientarella Huojui koivu korkeainen Siihen pesän peippo laati, Lauloi, voitti laulun maineen; Niin se koivu latvallansa Suojas peippoa, armastans. Vaan ei peipon lauleloihin Tyydy kansan henki yhä, Silloin taivaan neuvokissa Syttyy liekkiin tuonne pyhä; Tunne etsii armahansa Onnekas sen armaan kansa!
HOPPULAINEN. Mitä hullua! Eihän ne niin sano, vaan näin: »Kuka köyhän nai? Kuka köyhän nai?» Ja siihen Kyrön kellot vastaavat: »Toinen köyhä toisen köyhän: toinen köyhä toisen köyhän.» Näes, niin ne kirkonkellot juttelevat. No, sinä olet köyhä ja minä olen köyhä ... jokos nyt yskän ymmärrät? HELENA.
Sotaan kuoli isämme setä, Kyrön sotaan, jossa viissyltäinen hirsi veressä uiskenteli; sotaan kuoli myös oma setämme, kaatui meren rannalle Pohjanmaalla; niin on tässä käynyt monen muun sekä heimolaisen että naapurin, ja samoin taidamme kaatua mekin, kaatua hurskaina sankareina. Kuolemassa on parempi, taivaassa on parempi olla kuin täällä ihmispetojen keskellä. Täytyy itkeä.
Kyrön pellon pientareilla Kukkain tuoksu ilman täyttää, Vaikkei Lännen purppuroita, Tuhat väriseltä näyttää; Kuin on kukkain tuoksu hieno, Niin ol' kiurun laulu vieno. Joko taukos kiurukainen, Tunsi työnsä täytetyksi! Tänne liiti armahainen, Kujertelee taasen yksin; Alla Kyrön koivahaisen Lienee hauta armahaisen.
Harpagos jätti lapsen eräälle Astyageen lammaspaimenelle, käskien heittää sen jollekin vuorelle. Mutta paimen veikin vuorelle oman vaimonsa kuolleena syntyneen lapsen ja jätti Kyron eloon kasvamaan paimenpoikana. Kun Kyros oli kymmenen vuoden ijässä, leikitteli hän kerran muutamien samanikäisten kanssa tiellä.
Luulenpa Matin historian olevan samaa sorttia kuin Kyrön Jaakonkin, lausui isäntä. Ottakaa edes virsikirja mukaanne, muistutti ruotumuori muurin takaa, älkää menkö pröystäten myllyyn, sillä kuka tietää, mitä siellä on. Totisina astuivat miehet myllylle, lyhty kädessä astui Teemu isännän rinnalla, perässä marssi Matti ja joku muu. Kartellen ja varovaisesti astuivat he myllyyn.