United States or Slovakia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vaan jo piennä pidin surun, Valheella sain sokermurun. Valtioon kun tieni juoksi, Valehtelen leivän vuoksi. Hyi! Mä oikein häpeän Välist' omaa itseän'. Florinna oi armahaisen, Lemmittyni ainokainen, Mistä sinut löydän vainen! Annas kysyn, kukaties Voipi ilmoittaa tuo mies. *Mangipani*. Hän kotona On; jos suvaitsette käsken, Voitte tässä vartoa. *Amundus*. Tässäkö? *Mangipani*. Hän tulee tähän.
Pysähtämättäpä vaan teit' ikuiset tunnit Taivahan aloja halki lennättävät. Mitä matkaa ootte jo kulkeneetkaan, Kunnes, viipyen povella armahaisen, Teit' ma ja sydänyötä oon unhotellut! Laulusirkalle. Autuas oot sa, pienokainen, Joka puitten lehvähillä, Vienon juoman viehättämä, Kuninkaana lauleskelet!
Kyrön pellon pientareilla Kukkain tuoksu ilman täyttää, Vaikkei Lännen purppuroita, Tuhat väriseltä näyttää; Kuin on kukkain tuoksu hieno, Niin ol' kiurun laulu vieno. Joko taukos kiurukainen, Tunsi työnsä täytetyksi! Tänne liiti armahainen, Kujertelee taasen yksin; Alla Kyrön koivahaisen Lienee hauta armahaisen.
Kalmankalpeana, mutta ulkonaisesti tyynenä kuunteli luja Hohenstaufenin tytär kauhean ilmoituksen; mutta kun Hanno, ikäänkuin sanojensa vahvistukseksi, otti esiin tutun, armahaisen, verellä tahratun vyön, valahtivat kyyneleet vastustamattomasti hänen silmistänsä ja ääneensä valittaen heittäytyi hän yhtä onnettoman äitinsä syliin, joka, huolimatta omasta vahingostaan ja tuskastaan, koetti lempein sanoin lohduttaa rakastettua lastansa.
Näin lempi lumoo ihailijoitansa. Mi päätös on tään sadun armahaisen? Odotas, piakkoisin mä painatan sen Neljässä osassa, ja ystäväni, Arvostelijat niitä ylistääpi. Ne muka Chaucerista voiton viepi. Niin, usko pois; ne puhuu varmaan totta. Vaan älä lue, et kirjaa silloin osta! "Te olette todella pitänyt sananne," sanoi laulaja nauraen.
Toisin toivoin, toisin luulin, Ja toisin palo pakisin, Toisin mie käkesin kälkö, Toisin käv' käkeykseni, Toisin toivoni osasi, Ajatukseni alemma. Toivoin suotusen tulevan, Armahaisen astelevan, Ei tuo suotu tullutkana, Eikä armas astununna, Jok' oisi johonki vienyt, Minun kurjan korjannunna, Näiltä suurilta suruilta, Apioilta mielaloilta.
Krohn'in runoelmat, jotka ovat huomattavia puhtaan ja hartaan mielialansa vuoksi, lausuvat ilmi osittain isänmaallisia tunteita, osittain lemmen iloja ja huolia, murhetta armahaisen kuolemasta tai muita mielenliikuntoja; välisti on muualtakin otettu aiheita.