United States or Niue ? Vote for the TOP Country of the Week !
Rukoilen, Kuningatar kaikkivaltaas ma vielä, että säilyttäisit hänen tunteensa tervehinä näyn sen jälkeen. Sun suojas voittakohon ihmisvaistot! Beatrice, katso, ja niin monta pyhää pyyntööni yhtyäkseen ristii kädet.» Ne silmät, joita Luoja lempii sekä rakastaa, rukoilijaan kiintyi, näytti, kuink' kelpaa hälle esipyyntö hurskas.
Sa olit tullut kevään koittaessa syysiltain ympärilläs tummetessa sull' oli suojas alla oman katon, ja niinkuin yksin metsä mittaamaton sun ympärilläs valtas leventeli, kun ylväs korpi, ennen koskematon, sun kirves-valtikkasi alla eli. Ja naapurista sadan virstan takaa toit vaimon lempeän kuin suviyön. Sun kuinka rinnassasi paisui syön, kuink' oli katsees onnen-tyyni, vakaa!
Tässä huolet yhteisesti heitettihin Herran luo, Joka niille aikanansa tarpeellisen avun tuo; Isät, äidit langennehet, tää on teidän hautamaa, Nykyiset ja tulevatkin polvet tässä suojan saa. Niin se kiitää maine maamme kansanensa eteenpäin, Uutta, uutta kuulla saamme, kallein kuultu kuuluu näin: Suomalainen, Luojastasi elä eroo milloinkaan! Jos on Herra suojanasi, niin on suojas koko maa.
Ja hänen vierellään, kuin ettei naista häneltä vietäis, seisoi peikko suuri, he silloin tällöin toistaan suutelivat. Mut kun tuo harhaileva, ahnas katse minuhun kääntyi, julma rakastaja kiireestä kantapäähän ruoski häntä; vihassa sitten, mustasukkaisena irroitti hirviön ja kiskoi kanssaan niin kauas, että metsä suojas minut jo portolta ja kummitukseltakin. Kolmasneljättä laulu
NIKO. Tämä on vielä Jaanan koto, suokaat, että on se myös minun kotoni tänä ehtoona. Jaanani, sinun kauttas elköön tässä närkästystä olko! Sinä sanoit, ettes kantele, niin tahdon minä myös; sinä elatus-vanhempias et moittia saa; sillä malta, heissäpä toki on ollut tukes ja suojas, heidän kädestänsä elos ja vaattees saanut olet! JAANA. Sentähden olen heille kiitollinen, kiitollinen kuolemaan asti!
Suottako, kansani, keskeen jään Raivasit maan ihanimman, Suottako suojasit suojas tään, Suottako välkytit peitses pään Keskellä taisteluvimman? Turhanko kantelo soinut lie Väinämön tenhosa, raikas? Turhanko synnyt kaikk' opit sie, Turhako Sammon nou'anta-tie, Turha sun muinainen taikas?
Kaiju kantelosein, herätä tuli rinnoissa nuorten! Toukokuun 23 päivä. Kyron pellon pientarella Huojui koivu korkeainen Siihen pesän peippo laati, Lauloi, voitti laulun maineen; Niin se koivu latvallansa Suojas peippoa, armastans. Vaan ei peipon lauleloihin Tyydy kansan henki yhä, Silloin taivaan neuvokissa Syttyy liekkiin tuonne pyhä; Tunne etsii armahansa Onnekas sen armaan kansa!
Karhu raukan silmät hohtaa Vaimeata valoaan; Vaikka murhaajan ne kohtaa Tult' ei iske kumminkaan. Miks nyt muuta ajatella Yks' on seikka kummallai: Kyll' on sijaa nietoksella Maata heidän molempain. Lumen tullen ahkerasti Laati karhu pehkoaan: Tuossa lepään kesään asti, Totta raukka rauhan saan! Ei! on suojas kehno viita, Surma mieless' useain; Nytkin päättyi vaino, riita Vasta kuollen molempain.
Viel' ympäröi sun suomalainen suojas tää. V
Ja hänen vierellään, kuin ettei naista häneltä vietäis, seisoi peikko suuri, he silloin tällöin toistaan suutelivat. Mut kun tuo harhaileva, ahnas katse minuhun kääntyi, julma rakastaja kiireestä kantapäähän ruoski häntä; vihassa sitten, mustasukkaisena irroitti hirviön ja kiskoi kanssaan niin kauas, että metsä suojas minut jo portolta ja kummitukseltakin. Kolmasneljättä laulu