Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Suomalaisen joulun. Kera kulkusien, kera kuusten, kynttiläin ja tähtein tuikkivien. Kankahalle kiinnittää tuon kaiken tahdoin, vielä kasvot kauniit Marjatan. Hänt' etsin elon tiellä. Kuvaa tuota aatellut olen päiväni ja yöni. Siitä piti tulla minun suuri elintyöni. Jää hyvästi Jouluni! Nyt huomaan sen ma vasta: En ma löydä Marjattaani koskaan maailmasta.» Taideniekka vaikeni.
Kävi vanha kankahalle, Toi karahkan kankahalta, Alkoi nuorta peipotella. Nuori hyppi ja rukoili: "Voi mun kultakutriseni, Sinisilmä sirkkuseni, Minun armas ainoseni, Kukankarva kaunoseni!" Vanhan eukon valitus.
En tuosta isoa kiitä, En kovin emoakana Teki korpehen kotinsa, Kankahalle kartanonsa; Ei ne tunne sulhot tulla, Eikä kulkea kosijat. Eipä tunne tuhmat sulhot,
Allit mulle palkan maksoi, Sorsat soittoni sovitti; Antoi allit armautta, Suloutta sorsat antoi, Rastahaiset rattoutta, Ilman lintuset iloa. Tuli sitte aika toinen, Aika entinen aleni, Vei sorsa suloutensa, Alli armahan elonsa, Rastahaiset rattouuen, Ilman lintuset ilonsa, Jäivät leikkini leholle, Aiat armahat aholle, Ilot kaikki kankahalle, Laulut laaksoihin katosi.
Tämän kumman kuullessani, Haikian havatessani, Usein minä utuinen, Usein utuinen lapsi, Heitän hempiät tupani, Karsin kauas kankahalle; Vierin soita, vierin maita, Vierin ventoja vesiä, Vaikka vierisin vetehen, Kaatuisin kalajokehen, Veikon verkolla veteä, Taaton tarponuotallansa. Ei itkemätöntä aikaa. Osasi minun emoni, Osasi omenan tehä, Taisi taimen kasvatella Ei osannut istutella.
Päivän Sana
Muut Etsivät