Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Pohjanmies ei tuohon muuta vastanut, kuin: "Ei neuvo väärään vie, oppi ei kaada kankahalle". Se pilkallinen levollisuus, jolla nämä sanat lausuttiin, suututti Hintsa Suurpäätä, joka äkeissänsä "murti suuta, väänti päätä". Mutta mieltänsä malttaen, hän päätti puhua suunsa puhtaaksi. "Teidän päällenne ja koko Pohjanmaan yli lasketaan huomis-päivänä julkinen panna-kirous.
Viimein vanhus loihti lausumahan; viisahalle oli vihje selvä, vaikka vain kuin huvikseen hän lauloi, niinkuin virsi vieri, sanat sattui: »Korven kuninkaaksi karhu syntyy, kankahalle kauneheksi honka; ihmislast' et tiedä, suuruuteenko, voimaan, tyhjään turhuuteenko syntyy.
Ylermi ylpeä isäntä iski peitsen permantohon, karahutti kankahalle; näki pojan mielipuolen, vyöltä tapparan tapasi, isä poikansa omansa löi tasaksi tanterehen. Huuti suulla huikealla: "Poika toinen tehtänehe poika entistä ehompi." Ylermi ylpeä isäntä ajoi orhin akkunasta messurahvahan rakohon; tulta tuiski orhin turpa, valoi silmät valkeata, enemmän ylpeän isännän, satulassa seisovaisen.
Pääsi Hiien kankahalle Pään pani kosken kiveksi, Hieroi heiniksi hivukset, Sääret särki aiaksiksi, Sormet väänti vitsaksiksi, Käsivarret seipähiksi, Lihat listi lippahasen, Pani rinnat riehtilähän, Vei emolle tuomisiksi. Emo syöpi, kiittelevi: "En ole näitä ennen syönyt, Vävyn uuen tuomisia, Tyttäreni työntämiä."
KARHUNTAPPAJA: Mesikämmen, meidän otso, tuiki tuhmaksi rupesi, kaatoi lehmän kankahalle, toisen rimpehen repeli, päätyi naiset itkemähän, muu väki murajamahan. Astu Väinö, auta Väinö, tempaise terävä keihäs, satanut on uutta lunta, nyt on Metsola metinen. V
Kyllä on Kokilla kengät, Sievät saappahat jalassa, Vaan ei lapsilla varoja Saaha vielä virsujakaan, Täytyy panna paljas jalka Lumen päälle liukkahasti, Kun vaan kerran kaapaiseepi Hanno hierimen käteensä, Akan metsähän ajaapi, Lapset kaikki kankahalle, Jossa saavat joukoltansa Itkeä isän pahuutta.
Turhaan kuvaelee lemmikkinsä surmaa pelkäävä hellä äiti hänelle kaikkia sodan hirmuja. Uljaasti vastaa hän jalolla ylistyksellä soturin kuolemasta: »En mä silloin suohon sorru, Enkä kaau kankahalle, Korppien kotisijoille, Variksien vainioille, Kun sorrun sotatiloille, Vaivun vainotanterille! Somap' on sotahan kuolla, Kaunis miekan kalskehesen:
"Nouset koivuksi norolle tahikka lehtohon lepäksi, tuho sielläki tulisi, kova onni kohti saisi: use'in noroinen koivu pinopuiksi pilkotahan, use'in lepikkölehto hakatahan halmeheksi. "Menet marjaksi mäelle, puolukaksi kankahalle, näille maille mansikoiksi, mustikoiksi muille maille, tuho sielläki tulisi, kova onni kohtoaisi: noppisivat nuoret neiet, tinarinnat riipisivät.
Asiat oudot oikein kertoakseni, ma virkan, että kankahalle tultiin, mi yhtään kasvia ei yllään kärsi. Tuo murheen metsä ympäri sen saartaa ja metsän saartaa kaivoshauta synkkä; me pysähdyimme nummen äärtä liki. Maaperä oli soraa kuivaa, nuivaa, senkaltaista kuin olla maassa mahtoi, min pintaa polki kerran Caton jalat.
Jopa päättyi petran päivämatka, jopa soutu sorjan joutsenenki, ihastellen, ihmetellen kaikki jäi nyt katsomahan kankahalle, katsoi taivahasen, maahan katsoi, katsoi toinen toisehensa, eikä tiennyt mistä oli miekka tullut, kusta revennynnä päivän reikä.
Päivän Sana
Muut Etsivät