United States or Luxembourg ? Vote for the TOP Country of the Week !
RIIKKA. Olkaas nyt ! Hän nousi ylös . Pian, pian hän menee järvelle päin. Nyt olemme hukassa! JOHANNES. Anna Liisa ? KORTESUO. Hän hukuttaa itsensä! Herra armahtakoon! JOHANNES. Elkää hätäilkö. Minä juoksen avuksi. KORTESUO. Juokse, juokse kiiruusti! Ennättävätkö he? Koetapas! Veneellä hän aikoo päästä syvemmälle. Juoskaa ottakaa toinen vene! No niin, niin! Hyvin käy, Jumalan kiitos.
Näettekös, rouva Hake, enhän siitä, tietysti, muuten välittäisi, mutta peloittaa, että Viktor ehkä kylmenee minulle, kun olen ruma. ROUVA HAKE. Elkää nyt hätäilkö suotta. Ei hän toki voi olla niin sydämmetön. SYLVI. Niinkö luulette? Ei, en minäkään usko, että hän voi olla niin sydämmetön. Turhia vaan pelkään.
Sitä oli ikäänkuin aavistettu ja kaiken varalta pantu Kalle aluksi hevosia ohjaamaan, vaikka se olikin kyntömiehen kunnialle käypää. Vaan siitäkään ei ollut apua, hevoset vetivät epätasaisesti, nykivät ja rimpuilivat. Uutela pysäytti omat hevosensa. »Sen arvasi, kyllähän sen arvasi», puheli hän hyvänsävyisesti. »Vaan älkää hätäilkö, pojat. Kyllä ne siitä tasaantuvat, kun on miehet perässä.»
Odotatko, että joku Provencen kreivi tulisi sua kosimaan, koskas hylkäät La Napoulen tuomarin? Minä osaan sinusta paremmin huolta pitää. Herra Hautmartin, pidän kunnianani saada sanoa teitä vävypojakseni". Silloin meni Marietta ulos ja itki katkerasti ja vihasi kaunista ruukkua sydämmensä pohjasta. Mutta tuomari pyyhkäsi kämmenellään nenäänsä ja sanoi viisaasti: "Matami Manon, älkää hätäilkö.
Se on kaikkiruokainen tuo sinun koirasi, sanottiin räätälille ivaten. Elkäähän hätäilkö, vielä se kerran ihmeessä näyttää. Sille kunhan isä jumala ikää lisää, niin saattaa sillä kulkea metsällä sekä lintua että jänistä.
ANNA. Elkäämme hätäilkö! En luule kiirettä olevan. Mutta minä en saa rauhaa, ennenkuin lähden tästä kaupunkiin. Eihän mahda niin hullusti olla, etten siellä pojasta selkoa saa. ANNA. Elä rupea, isä, turhia toivomaan! Pelkään Ellin pettyneen. LEENA. Niin, että jos hyvinkin on kaikki erehdystä vaan. Eihän sitä tiedä. Minuakin asia vähän arveluttaa.
Hän oli kuvitellut, että Paavo rientäisi sulkemaan hänet syliinsä niinkuin eksyneen lampaan, niinkuin tuhlaajapojan. »No, tulitpas sinä Haakmanni-vainaan poika! siispä on Jumala sinutkin kutsunut! Minä näin kyllä heti, että kerran tulisit saamaan valkeuden.» Näinkö tämä nyt kävikin? Emme siis mitään saaneet aikaan, lähdetäänkö pois? Elkäähän hätäilkö, lohdutteli Rajalainen.