United States or Ireland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vanhahan oli äijä, honkia horisi, aina sitä Väinöään vatvoi, mutta paljon oli nähnyt, paljon kuullut ja monia mielessään miettinyt. Tuli Jorma miesten neuvotteluun Ilpolan tanhualle ja näin puheli: Kun mieltäni kysytte, mieleni sanon. Ei ole usein Jormaa kysytty, viimeisen kerran nyt puhun. Varoitin vihan tielle lähtemästä, kielsin kiroten kulkemasta. Nyt kävi niinkuin käyvän ennustin.
Eräänä iltana astuu hänen luokseen sisään ryysyinen, synkännäköinen haamu, kasvot kalmankarvaisina, parta pörhöisenä, silmät verissä, huulet verettöminä, vaatteet riippuivat repaleina. Lapset kiljahtain pakenivat isänsä karmituolin taaksi, ja talon-isäntä säikähtäen huudahti: "Veljeni!" "Minä se olen", horisi hän, hiljaisella, ahdistuneella äänellä, "anna mulle ruokaa, niin menen edemmäksi".
PANU Jos estin tulemasta, alkoi Jorma miehineen hokea: ei uskaltanut Panu, pelkäsi tietojaan; nyt sanovat: ei pelännyt Panu tietojaan, on itsellään paremmat. ILPO On paremmat, onpa tietenkin. Vaan pois olisi ovelta käännytettävä ollut! Mahdoit antaa minun PANU En arvannut kenenkään häntä kuulemaan käyvän. ILPO Ja tupa väkeä tulvillaan! PANU Kysyin arpaa: horisi haltija, ei mitänä neuvoa osannut.
Kuolevainen ei sitä enää kuullut. "Miksikä lakkasivat soittamasta tuota minun mielinuottiani?" kysyi hän takistuvalla, könisevällä äänellä. Ystävät itkivät vuoteen ympärillä. Hän ei nähnyt, ei tuntenut ketään enää. "Mihinkä kaikki ne ihmiset on joutuneet, jotka täällä äsken tanssivat?" horisi hän kiireisillä, hätäilevillä sanoilla. "Kutsukaa ne tänne takaisin! Huvitelkoot!
"Te ... naasikat!... Tuon verta! ... kahdelle mie helle!..." hörisi hän ja kaatua pölähti kiviselle rannalle. Ilta oli yöksi muuttumaisillaan, kun vihdoin viimein merimiehet tuvassa heräsivät. He hypähtivät kiiruusti vuoteelta, kun näkivät, että aurinko jo oli laskeunut ja että jo oli jotenkin pimeä. "Nyt perhana meidät korjaa!" huusi toinen... "Olemme nukkuneet liika kauan.
Kun kapteeni palasi, näki hän lankonsa suin syöksyneenä vuoteelta alas. Antero oli ehtinyt nostaa häntä puoleksi ylös ja nyt asetettiin kapteenin avulla sairas jälle vuoteelle. "Viha, ikuinen viha!" horisi hän, kun häntä nostettiin. Ja kun hän vuoteesensa saatiin, oli hän kuollut. Mitä tarkoittivat hänen viimeiset sanansa?
Ilman vaan. Kyllä se pappi oikeassa siinä oli, että esivaltaa on toteltava. Esivaltaa! hymähti Jaana. Niin, niin, nyykytteli Holli-Reeta päätään huolestuneena. Esivalta ei turhaan miekkaa kanna. Eikö se keisari sitten enää sotamiehiä tarvitsekaan? kysyi mummo, joka tähän saakka oli vaeltanut äänettömänä. Kukaan ei viitsinyt vastata hänelle. Mummo horisi jo heidän mielestään.
Mutta jos niin olisikin, paljon ei se missään tapauksessa voisi olla. Eiväthän kaikki yhtiöt voineet yht'aikaa horjua, kaikki liikkeet yht'aikaa romahtaa! Talo-osakkeiden täytyi ainakin olla varmoja... Hyvä, että hänen oma eikä aivan pieni varallisuutensa oli pääasiallisesti kiinteimistöihin sijoitettu. Ukko horisi honkiin! Kaikessa ei häneenkään voinut olla luottamista.