United States or Isle of Man ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta itsestään rupesi hän kuitenkin sitten sana-arkkuansa availemaan. Se tämä Heikki Kontio, virkkoi hän, jäi pois asevelvollisuudesta, vaikka sen nyt olisi ollut vuoro tänä keväänä. Mutta kun se kauppias käski sitä jäämään pois ja sanoi, että se asetus ei pitänyt kutiaan... Samaahan se tuntui äskenkin papille paahtavan, huomautti Holli-Reeta.
Se on sellainen, sellainen, joka kirjoittaa... Sanomalehtiin, lisäsi Holli-Reeta. Tuntevatko isä ja äitikin hänet? kysyi Jaana kummastuneena. Iikka Rönty näytti oikein ylpeältä. Onhan se meillä jonkun kerran syöttänyt hevostaan, hän sanoi. Hyvä ja höyli herra se on, jatkoi Holli-Reeta. Ja niin puhelias. Kaikesta se kertoi ja kaikesta se tahtoi tiedon ottaa.
Sai siinä pappi kuulla sanat, huomautti hetken perästä Iikka Rönty. Kyllä kuuli, myönteli Holli-Reeta. Mutta ei sen kuitenkaan olisi pitänyt kirkkoherraa taivasalle ajaa. Mitäs tuli toisen huoneessa mahtailemaan? Ja toisakseen, eipähän tuo taivas papille pahaa tehne. Iikka Rönty nauraa hekotti ääneen. Sukkeluus oli hänen mielestään tavallista onnistuneempi. Nanttakin hymähti hänen takanaan.
Niin, niin, mutta pappi on silti pappi, intti Holli-Reeta. Ei se kauppias ollut ensi kertaa pappia kyydissä. Nyt nauratti Iikka Röntyä vieläkin enemmän. Hän kävi oikein henkeväksi tuota tapausta ajatellessaan. Nololta oli pappi näyttänyt. Ruveta sitä kauppiaan kanssa käsikarttua vetämään! Pitihän papin jo tietää edeltäpäin, mitä siitä tuli.
Isä oli tosin alussa noitunut vahvasti, sillä hän pelkäsi, että sikiö jäisi hänen elätettäväkseen. Holli-Reeta oli heti ottanut lusikan kauniisen käteensä, mutta päättänyt, ettei sitä ainakaan toista kertaa tulisi hänen kattonsa alla tapahtumaan. Jaanan oli joko etsittävä mies itselleen taikka mentävä samaa tietä kuin oli tullutkin. Veljillä ei ollut mitään puhumista.
Ne ovat sen isäntien rahoja. Mutta hyvä mies kun on, niin ei tahdo näet rikastua köyhän kansan puheilla. Olisi kait se saanut meidän vähät tietomme ilmaiseksikin, lisäsi Holli-Reeta. Eipähän niistä täällä olisi osattu maksuja ottaa. Mitä sinä kerroit sille? kysyi Jaana veljeltään. Ilman vaan, vastasi tämä yksikantaan. Hän oli vielä ikäänkuin hiukan nyreissään siitä, että Jaanakin tunsi herran.
Mutta Holli-Reeta tarttui Jaanan tukkaan ja lupasi antaa hänelle sellaisen kukakäskin, että vielä viimeisellä tuomiollakin muistaisi neljättä käskyä vastaan rikkoneensa. Sitäkö täytistä sinä siinä taivastelet! hän huusi. Ala vaan laputtaa taikka vedän niin pitkin korvia, että viipperänä menet. Jaana nousi kangaspuittensa äärestä.
Ilman vaan. Kyllä se pappi oikeassa siinä oli, että esivaltaa on toteltava. Esivaltaa! hymähti Jaana. Niin, niin, nyykytteli Holli-Reeta päätään huolestuneena. Esivalta ei turhaan miekkaa kanna. Eikö se keisari sitten enää sotamiehiä tarvitsekaan? kysyi mummo, joka tähän saakka oli vaeltanut äänettömänä. Kukaan ei viitsinyt vastata hänelle. Mummo horisi jo heidän mielestään.
Mutta Nantta sai siltä keväällä viisitoista markkaa. Viisitoista markkaa? Se oli suuri summa Jaanankin mielestä. Niin, sanoi Holli-Reeta. Ja hyvään tarpeeseen tulivatkin rahat. Mistä hyvästä se antoi? Mitä tuo lie Nantta puhunut kauppiaasta ja Heikki Kontiosta. Jaana ihmetteli. Onpa sillä liikoja rahoja, hän sanoi. Iikka Rönty ojensi häntä itsetietoisesti. Eivät ne sen omia ole, hän sanoi.
Jaana seisoi puodin portailla ja hoputti omaisiaan lähtemään. Hän tahtoi kaikin tavoin välttää Heikkiä. Mutta Holli-Reeta sanoi, että hänellä oli jotakin ostoksia, ja Iikka jutteli kaikessa rauhassa kylänmiesten kanssa. Mummo taas oli pistäytynyt pappia puhuttelemaan.