United States or Canada ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta ikään kuin välttääkseen, ettei hänelle kerrottaisi enää jotain muutakin, mikä hävittäisi hänen kuvitelmansa tästä nuoresta ja kauniista tytöstä, alkoi hän hokea: Jaa ... jaa, minä tiedän kyllä ... kaikki. Minä pidän hänestä niin kuin omasta silmästäni.
Alettiin ensin kuiskata, että ehkei häntä ollutkaan vihitty. "Se oli hänelle oikein, mokomalle ylpeälle ihmiselle, joka luuli herrasmiehen sieppaavansa!" niin alettiin sitten hokea.
»Voi ei ruveta», kielteli Elsa pelästyksissään ja rukoillen, »kuule, ei ruveta, Liisa rakas». Mutta varsin vain sentähden, kun Elsaa pelotti, Liisa alkoi hokea miten pojatkin hokivat: »Rlisto rlukka mene rlukkiisia rluumenia rlautapohja rleellä rliihestä noutamaan.» Liisa hoki sitä niin kauan kuin Ristoa vähänkään vilahteli puitten välistä ja aina kovemmalla äänellä.
Minä raskin sanoa itsekin. Antaapa tulla niin minä sanon, että Tolo Mikko, tölö nokka, Tolo Mikko, tölö nokka.» Ja Liisa alkoi hokea sitä lujalla äänellä lähettääkseensä kivenhakkaajan kuultaviin sanansa. Elsa ei enää tyytynyt kävelemään, vaan lähti juosta silpomaan minkä ennätti sydän kurkussa. Juoksi kankaan toiseen laitaan saakka, ettei kolkutusta kuulunut.
Vähitellen aljettiin yleisesti hokea, että Nero oli tehnyt kaikki. Kansa tiesi hänen kunniattomuutensa eikä mitään ilkityötä katsottu hänelle halvaksi. Ennen pitkää tuskin löytyi ainoatakaan ihmistä Romassa, jok'ei uskonut, että tulipalo oli Neron toimeen panema.
PANU Jos estin tulemasta, alkoi Jorma miehineen hokea: ei uskaltanut Panu, pelkäsi tietojaan; nyt sanovat: ei pelännyt Panu tietojaan, on itsellään paremmat. ILPO On paremmat, onpa tietenkin. Vaan pois olisi ovelta käännytettävä ollut! Mahdoit antaa minun PANU En arvannut kenenkään häntä kuulemaan käyvän. ILPO Ja tupa väkeä tulvillaan! PANU Kysyin arpaa: horisi haltija, ei mitänä neuvoa osannut.
Parin viikon ajalla tuli Muttinen sellaiseksi, että ihmiset alkoivat hokea: »Hah hah, oletteko nähneet kirjakauppiasta? Naama venähtänyt, keltainen; suu menee väärään, kun sodasta kerrotaan, silmät ammottavat haaleina, ja vesi pyörii niissä, huulet alkavat tutista. Ja hän supisee itsekseen jotakin...» Viimein hänen täytyi lähteä.
Ja hän innostui tuosta ansiostansa, alkoi hymyillen hokea ja selittää: Annushka tuota... Tarkoitan... Tiedätkö, mistä syystä kuritin?... Muoria, tarkoitan, kuritin? Ei Annushka tiennyt, ei arvannut... Iivana silloin jatkoi: Vot! Ihan tuo oli hänellä tavallista iloisempi olo. Hän selitti: Vot, muori tää minun, vot.
Aapeli istui paraikaa ruokasalissaan, paitahihasillaan, annos riisipuuroa edessä. »Häh?» kysyi hän. »Ryssät työntävät punaisten avulla Karjalaan laumoja. Tie pohjoiseen voi mennä tukkoon...» Muttinen alkoi hädissään hokea, kuinka hän sitten pääsisikään täältä pois... Norjaan, Ruotsiin ... sitä hän oli suunnitellut... »Mitä?» kysyi toinen. »Minä komennan sinua sotaan.» »Sotaan?»
En ole itse siellä käynyt, laitan asiani aina toisapäin, mutta kummia olen sieltä kuullut, vaikken heitä haastella huoli, suutani pilatakseni. Sen vain sanon, että kun tahtovat, saavat silmät päässä kääntymään, että lahopökkelö mieheltä näyttää ja tukkaan oksa tarttuu kuin käsi, jos ei ennätä Herran siunausta hokea, ennenkuin alaitse astuu. Ei ole sinne kenenkään hyvä mennä eikä apua heiltä hakea.