United States or Sudan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Onhan niitä ... ryssien jätteitä... Kai ne ryssät pattereita täälläkin rakentelivat, vastasi muori. Sakrista vastaus ärsytti. Siihen juttelu keskeytyi. Kukkelman palasi työhönsä. Määrätuntinsa hän kummulla puuhaili... Loikoi päivällisen jälkeen hetken vuoteella, jonka täti oli valmistanut hänelle eteiseen. Mutta syötyään alkoi hän pukeutua. Pyhäisiinsä hän pukeutui.
Sitten meidän saaristoon kulkeman piti, jonne minä kolme vuotta sitten purjeveneeni jättänyt olin, ja piti meidän siellä lymyttää itsemme siksi kuin jäät auki menisivät, joka ei kauvan kestää voinut ja piti minun itselleni yhden miehen purjeita hoitamaan hankkia ja sitten iloisesti pienellä laivallani Ruotsiin ylitse purjehtiman, jättäen ryssät jälkeemme katsella tollottamaan.
Mutta kaihda korvenrantaa: välkkää miestä, peistä siellä, sulle surman ryssät antaa.» Jop' on paisuu Hurtan sappi: »Tänne ootko ryssät tuonut?» Vastaa hälle armas appi: »Lienen liekin uuden luonut, joka Ruotsin maasta ajaa, Ruotsin herrain armottuuden, kansan kahtapuolta rajaa liittää uskoon rauhan uuden. Niin!
Kun joukko saapui tienkäänteeseen saaren itäiselle puolelle, noustaksensa siitä eteläisille rantapattereille, joilta ryssät heille hurraata huusivat, alkoi Santahaminasta käsin kova kivärinpauke.
Niin on, sanoi Martta ja puristi itseään, ettei itku voittaisi. Onko siellä oikea sota, kysyi Mooses. Oikea sota ja niin julma sota, ettei sanoilla voi kaikkia sen julmuuksia kertoa. Voittavatko ne punaiset sittenkin? Eivät ne voita. Valkoiset ne lopussa voittavat, mutta punaiset ja ryssät siitä vihasta polttavat ja hävittävät kaiken, mikä maan päällä on.
Lähinnä olevat ryssät heitettiin sivulle taikka lyötiin maahan, ja Suomalaisten pieni urhea joukko tunki eteenpäin puolen kirkkomaan ylitse, jonka he peittivät Venäläisillä kuolleilla ja haavoitetuilla. Mutta edemmäksi eivät Suomalaiset päässeet sillä taaja venäläinen soturirivi sulki päättävästi tien. Erkki oli kuin järkensä kadottanut.
Kaikki muut nousivat juosten pattereille. Tullessaan miehet nauroivat kaikki ja huusivat toisilleen sukkeluuksia, mutta ei kaikkien sentään onnistunut salata kalvenneiden suupielien noloa jäykistystä ja suurenneiden silmämustuaisten säikkynyttä viikunaa tämän odottamattoman tervehdyksen johdosta. Ojennetuin käsin ja hurraten juoksivat ryssät heitä vastaan.
Ne olivat myös kaikkein vahvimmat. »Norssit» taas pahat siitä että olivat usein pampuilla varustetut tai iskuraudoilla, joka teki heidät vielä vaarallisemmiksi. Mutta ryssät olivat lukuisimmat. Alituisen sotatilan vuoksi tuli koulun oppilaiden kesken ainoaksi arvonmitaksi tappelukelpoisuus. Muut arvonmitat, kuten käytös, ahkeruus, tarkkuus, taito, sääty ne olivat merkitystä vailla.
1808 vuoden sodan muisti Heinäkangas hyvin. Ryssät kun lähestyivät, niin vietiin naiset ja lapset sekä irtaimisto Kontuvuoren erämaahan, jonne ne piiloitettiin useiksi viikoiksi. Ei hän muistanut että veriviholliset juuri muuta väkivaltaa harjoittivat, kuin että aitoista ryöstivät ruoka-aineet, jotka sentään osaksi maksoivat, ja ottivatpa myös muutamia hevosiakin.
Mutta vallitsevana soturisäätynä oli siinä Rurikin omat kansalaiset, varjagit, ja heidänpä nimensä Roos eli Rus tuli sitte pysymään valtakunnan nimenä, vaikka slaavilainen kansallisuus vähitellen pääsi voitolle. Nuo alkuperäiset "Ryssät" siis eivät olleet venäläisiä, vaan ruotsalaisia, ja skandinavialaisten tunnetulla tavalla he nyt retkeilivät yhä edemmäksi.