United States or Moldova ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun lähestyttiin virtaista väylää, laskeutuivat ratsumiehet alas hevostensa selästä ja taluttivat niitä suitsista jonkin matkan päässä toisistaan. Mutta kun oli tultu vaarallisimman kohdan yli, hyppäsivät kaikki taas satulaan ja ajoivat hurraten rannalla odottavaa vihollista vastaan.
Nytpä urhokas Kaarlo sieppasi äkkiä kaatuneelta lipun ja sen kanssa riensi, rajusti hurraten, majurin avuksi, ja häntä seurasivat peräytyvät venäläiset uudella, karaistulla innolla eteenpäin. Mahdoton oli nyt turkkilaisten kestää tätä villittyä rynnäystä. Muutamassa hetkessä oli vihollinen hajoitettu eipä se joutunut enään varustukseenkaan pysähtymään.
Joukko pikkupoikia, liput kädessä, kulki ohitse iloisesti hurraten. "Mamma!" "Mitä, lapseni?" "Nosta minut ikkunalle; minä tahtoisin katsella ulos."
Kaikk' esteet sortaa voittokulku tuo, jo katkaistu on sotavoima suuri, ja avuks Turun urhot rientää luo, ja Gripenberg hän Hämeen poikiansa tuo hurraten, rivit vankkana kuin muuri. Kas noita! Essen uljas, miekka kourassaan, ja Heideman ja Ramsay kilvoin koittaa. Kas, kuin ne ryntää yli hurmeilevan maan! Ja Lange, Kihlström, Bremer, Bröijer, Nordensvan ja sadat muut, noill' eikö voimaa voittaa?
Niin he viettivät kaksi yötä ja päivää, hurraten ja lauleskellen ja huolettomasti heitellen hareita silmiänsä korkean kammarin tuulisesta akkunasta ulos.
Viimeisinä kulkivat vaimot ja tytöt, mutta nuoret juoksivat hyvän matkaa edeltä hurraten ja kääntyivät välistä taakseen katselemaan komeata laivaa. Varsinainen jumalanpalvelus oli lopussa, mutta ihmiset yhä pysyivät paikoillansa, tulipa vielä lisääkin. Saarnatuolin ympäristö oli koristettu kuusilla ja muulla vehreällä, mitä talvella tapaa. Oikea jouluhenki vallitsi kirkossa.
Jotka joutavat, sanoi Kerttu, mene vaan sinäkin. Ja palvelustyttö meni. Koko maailma oli sekasin. Taas juoksevat lapset hurraten sisälle: Hurraa, polisit ovat tehneet lakon, nyt saa tehdä mitä tahtoo, hurraa! Vai niin, sanoi Kerttu ja silmät rypyssä paranteli jotain tikkua nimettömässä... Lapset huusivat: Hurraa, rautatieasemalla liehuu Suomen lippu, jossa on keltainen jalopeura miekan päällä!
Ukot ja pojat heittelivät hattujaan ilmaan hurraten kuninkaalle. Metsästäjät vastasivat heille riemusta huudahdellen. Kaarle-kuningas oli onnellinen ehkäpä onnellisempi kuin sittemmin veristen voittojensa jälkeen. Nyt aurinko vajosi verkalleen kuusten latvain taa. Sen viimeinen säde karkeloi kirkkaana ja lempeänä kuninkaan korkealla otsalla.
Sehän sopi kelpo lailla, Forellaa hän nähnyt ei, Siks kun kihlat hälle vei. Ratsastaja lentää siellä, Kansanjoukko hurraten Kokoutuupi portillen, Kuningas on loistossansa, Holofernes sivullansa, Hän tuo viinilasku myös. *Liila*. Roosa, katso, jätä työs! Se on varmaan prinssi. Taivas, Kuin hän hyvin ratsullaan Kansanjoukkoon tiensä raivas! Kuningatar vierastaan Tervehtää jo parhaillaan.
Kansa, jota on akkunoissa ja kahden puolen katuja, heiluttelee nenäliinojaan ja mitä kullakin sattuu käsillä olemaan, sotureille jäähyväisiksi. Tultuamme rautatien torille oli sekin väkeä täpötäynnä. Venäläisiä soturia soittokuntineen oli myös saattoväen joukossa, hurraten ja soittaen hekin lähtemisemme kunniaksi.