United States or Somalia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Skobelev oli yhtä lahjakas kuin kunnianhimoinen mies, yksinkertaisen sotamiehen suuresti suosima, venäläisen yhteiskunnan juhlima, joka hänessä näki voitokkaan tulevaisuudensodan Suvorovin. Hän oli aito slaavilainen luonne, joka tahtoi nauttia elämästä täysin siemauksin ja sillä aikaisin turmeli terveytensä ja hermovoimansa.
Rurikin aikana oli vielä isoin osa uuden valtakunnan asukkaista ollut suomalaista sukuperää; mutta sitte oli varjagiryssäin valta levinnyt enimmästi etelään päin slaavien alalle, ja pääkaupungiksi oli tullut Kiova, joka oli suomalaisista heimokunnista kaukana. Sen vuoksi oli nyt Venäjän etevin väestö slaavilainen ja siitä kansasta oli Vladimir itsekin äitinsä puolelta lähtenyt.
Hän tuli taas hyvälle päälle. Hänen slaavilainen luonteensa sisälsi niin paljon ja vaihtelevia tunnelmia. Häntä vain painosti yksinäisyys tässä iloisessa kesäisessä ympäristössä. Orkesteri soitti kauniita, vieraita sävellyksiä. Ne olivat ehkä suomalaisia, vuoroin hivelevän suruisia, vuoroin puhtaan hilpeitä. Aistillisuutta ei niissä ollut.
Tuossa asennossa on jotain julmaa ja kiehtovaa, kuin leopardin ruumiin asennossa väijymistilassa. Se on oikein, että kenkään ei voi olla niin julma, kuin slaavilainen, ei kenkään niin siron pehmeä. Nuori slaavi kääntyy suoraan istumaan, oikoo jalkansa, nostaa sapelin sivulleen ja ristii kätensä rinnoilleen, tuijottaen yön pimeään.
Minä lausuin peittelemättä ajatukseni. Niin, niin, alkoi hän huoaten; te olette oikiassa, kaikki tämä on sangen huonoa ja epätäydellistä. Mitä on tekeminen! Minä en ole oppinut niinkuin olisi pitänyt ja tuo lemmon slaavilainen leväperäisyyskin tahtoo pitää puoltansa.
Tässä tarkoituksessa slavofiilinen Moskovassa oleva puoluejärjestö, joka käytti viatonta nimitystä "slaavilainen hyväntekeväisyysyhdistys", oli perustanut Pietariin salaisen "keskuskomitean", jonka puheenjohtajana toimi perintöruhtinas ja joka oli läheisimmässä yhteydessä Venäjän Konstantinopolissa olevan lähettilään, kenraali Ignatievin kanssa.
"Toisella oli slaavilainen puku, mutta toinen oli hyvin komeasti ja aistikkaasti puettu ja se hitunen, minkä voin vartalosta ja ruumiinmuodoista nähdä, oli kerrassaan jumalallista. Millainen notkuva käynti, millaiset sirot sääret, millainen korkea, kaareva jalka. "Kun tulin lähemmäksi nostattivat he itsensä kantotuoliin ja lähtivät pois.
Teatterikuninkaita, rakkaani!... Tuon luopumuskirjan olen minä allekirjoittanut päästäkseni naurettavasta hätätilasta, rauhalliseen, arvokkaampaan ja varmaan toimeentuloon». Lopuksi lisäsi hän pari lausetta, joissa viekasteleva slaavilainen ja jesuiitta paljastui: »Sitä paitsi on allekirjoitus ainoastaan muodollinen asia, tulee sinun muistaa.
Mutta vallitsevana soturisäätynä oli siinä Rurikin omat kansalaiset, varjagit, ja heidänpä nimensä Roos eli Rus tuli sitte pysymään valtakunnan nimenä, vaikka slaavilainen kansallisuus vähitellen pääsi voitolle. Nuo alkuperäiset "Ryssät" siis eivät olleet venäläisiä, vaan ruotsalaisia, ja skandinavialaisten tunnetulla tavalla he nyt retkeilivät yhä edemmäksi.