United States or Nigeria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Itku nousee kuumana silmiin ja hän kätkee kasvonsa käsiinsä. – Mikä teidän on? – Minun on niin kovin ikävä. En parane, ennenkuin koko Venäjä on vallankumouksen liekissä. – Elman ääni värähtää. Ja nuoren slaavin silmistä välähtää liekki, kuin kuuman sulatusuunin aukosta. Elma sulkee taas silmänsä. Hän horjahtaa noustessaan seisomaan ja slaavi auttaa häntä kalliota alas.
– Eikö Helsinki ole kaunis iltavalossaan, – kuiskaa Elma. Slaavi ei kuule. Elma luulee loukanneensa hänet ja sanoo, pehmeästi kosketellen hänen kättään: – Mitä te mietitte? Venäläinen havahtuu äkkiä mietteistään, paljastaa valkoiset hampaansa ja ottaa hänen kätensä käsiinsä.
Mutta hän lisää, että hovia ympäröivät kaikenlaiset saksalaiset nousukkaat, jotka itse panevat toimeen kapinoita tehdäkseen itsensä tärkeiksi ja välttämättömiksi niitten kapinoitten tukahuttamisen kautta. – Tuo on inhoittavaa, – vastaa Elma tiukkana. Slaavi kohottaa olkapäitään. – Se on Venäjän alituinen hallitustaktiikka, harjoittaa provokatsioonia.
On ilta. Hyvännahkaisen näköiset, rokonarpiset venäläiset tykistösotilaat ovat saappaat kainalossa hiipineet portaita alas ja hävinneet yöhön. Nuori slaavi astuu ikkunan ääreen, katsoakseen poistuvia sotilaita. Elma sanoo: – Varokaa, jos voisi löytyä kadulla urkkijoita. Minä sammutan tulen. Nuori upseeri istuu sohvan kulmaan.
Hän kuulee historian suuresta Venäjästä, Moskovan tsaarien veritöistä ja bojaarien suistamisesta mongoolien avulla, jotka ensimäisinä strelitseinä ja viimeiseksi kirgiisiläisten kasakoiden haahmussa tukevat itsevaltiutta ja tukahuttavat Länsi-Euroopasta tulleet heikommatkin vapaustuulahdukset Venäjällä. – Nuori slaavi puhuu paljon ja kauniilla soinnukkaalla baritooniäänellä.
Tuossa asennossa on jotain julmaa ja kiehtovaa, kuin leopardin ruumiin asennossa väijymistilassa. Se on oikein, että kenkään ei voi olla niin julma, kuin slaavilainen, ei kenkään niin siron pehmeä. Nuori slaavi kääntyy suoraan istumaan, oikoo jalkansa, nostaa sapelin sivulleen ja ristii kätensä rinnoilleen, tuijottaen yön pimeään.
Elma ei eroita hänestä katulyhdyn valaisemassa huoneessa muuta kuin hienon profiilin ja tummat pitkät silmäripset. Nuori slaavi ei puhu mitään. Hän uneksii vapaudesta ja onnellisesta suuresta Venäjästä. Hän on kai mielikuvituksissaan kotonaan ja unohtaa Suomen ja suomalaiset. Elma on mustasukkainen Venäjälle. Hän istuu sohvan toiseen kulmaan ja kätkee kasvonsa käsiinsä.
Siellä balalaikat soivat illan suussa ja nuorikot tanssivat nurmella. Minä nostan sinut satulaan ja me kiidämme kuin tuulispää yli aron taivaan rantaa kohti. Nuori slaavi unhoittaa saksan kielensä. Hän puhuu venäjää, hänen kummalliset suhahtelevat äänensä vaikuttavat kuin kuuma kesätuuli. Hänen silmäänsä verhottu säihky pakottaa Elman sulkemaan silmänsä ja Elmaa raukasee.
– Ajattelen, että jos asettaisin kuularuiskun tänne haaksirikkoutuneitten juurelle, niin voisi kai tuon rannan pitää kurissa. Elma vavahtaa. – Onko teidän vilu, – sanoo slaavi hyväilevällä äänellä. – Ei, – vastaa Elma, vaikka hän hermojännityksestä ihan vapisee. – Onpa, – sanoo nuori mies, ja sulkee hänet syliinsä.
– Ammutaan, – korjaa slaavi. Elma tarraa kiinni hänen käsivarteensa. – Itkisittekö? – Itkisin, – purskahtaa Elman huulilta. Ja nuori muukalainen kuljettaa kätensä Elman otsalle. – Muistaisitteko minua? – Muistaisin. Me suomalaiset naiset emme osaa teitä rakastaa, mutta me muistamme teitä aina. Ja nuori venäläinen painaa päänsä lähelle Elmaa ja sanoo: – Minulla ei saa olla rakastettua.