Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Niin aika kuluu, päivä jo pyrkii maillehen, silloinpa Suomen joukko jo pääsee voitollen, ja esteet kaikki sortuu, ja Ryssät pakenee, ja ukon ympärillä taas melske vaikenee. Kun harjult' alas sitten jo parvi viimeinen sivuitse äijän marssii, hän nousee seisaallen: "Te Suomen urhot nuoret, täss' onko ketäkään, ken sanat tahtoo kuulla soturin harmaapään?"
Fahlander urho ei viipyillyt, luo päällikön ratsasti hän: "Kenraali, on vaarassa henkenne? nyt, alas, teihin tähdätähän!" "Alas, kenraali, turmio karttakaa", väki myrskyten huudahtaa. Sandels ei liikkunut paikaltaan, hän lausui vaan: "Mikä lie tuon joukon, onko se pelvoissaan? Jos se horjuu, surma sen vie. Saa koittaa. Valmiit taistelohon! Heti Ryssät täällä jo on."
Sanoi hän: "oh, ei nyt ole niinkuin silloin. Kovia kohtaloita on Herra hyväksi nähnyt antaa niiden ylitse-mennä. Nyt talvesta kolmatta vuotta sitten meni ryssiä sinne hevosia etsimään. Viimeisestä uloskirjoituksesta oli vielä muutamissa taloissa mies jäljellä, niin että kaikkiaan kuusi miestä saarella löytyi. He yhtyivät ja tappoivat kaikki ryssät niin että ainoasti yksi pakoon pääsi.
Rautapytty, se on kanuuna... Näkikös kanttoori niitä mitaalikanuunia, joita Ryssät kiskoivat ohitse kirkon menneellä viikolla? Mikä solina ja kolina, mikä meteli ja pauhu siinä oli! MARTTA. Kitasi kiinni, ja marsikaat matkaanne, sanon minä! MIKKO. Nyt lähemme, Esko. TOPIAS. Menkäät siunauksella! ESKO. Nyt menemme, kuin saakeli peräänsoittais. Onko kaikki muassani, mitä tarvitsen?
Pitkät puut sekä saaressa että mantereen puolella kätkivät sen kaikilta katseilta, niin että siinä ollessaan saattoi kuvitella olevansa jossakin kaukana erämaassa. Itseään koskea eivät ryssät kuitenkaan kyenneet hävittämään ja vähitellen alkavat taas rannatkin vesottua.
Luulen, sinne joutumasta mikään teit' ei estä täältä.» Maahan polvillensa painuu Haerkepaeus, Herran miesi: »Sitten palaa kaikki Kainuu, sammuu Suomen viime liesi! Pettäneet mun ryssät ovat, ethän, Luoja suuri Sinä? Nyt on eessä päivät kovat, niihin syypää yksin minä.» Huutaa Hurtta: »Satuloikaa kaikki orhit! Kaikki pakoon!
Eikä täällä soita ryssät Esplanadissa, täällä laulavat linnut, Suomen laululinnut, tyhjille huoneille. Eivätkä laula nekään muulloin kuin aamulla varhain, jolloin minä nukun. Ne eivät siis nekään häiritse, täällä ei, jumal'aut', täällä ei häiritse niin mikään hiljaisuutta. Voi, voi, kuinka täällä siis on hauska! Mikä ihana näköala tuosta ikkunasta! Maantie, niin, maantie, jota ei kukaan aja.
Mutta Affleck ankarana katsoo keväthaaveilijaan: »Etelästä soi jo sana, tuli taisto tanssin sijaan; isänmaa ei enää vailla saata olla miekan miestä, joka lupaa teidän lailla täältä ryssät kaikki piestä. Kreivi Nieroht teitä uottaa, Kaarle kuningas ja kansa, ja ne uskoo ja ne luottaa: urho tutaan sanoistansa.
En minä hänen vastenmielisyyttänsä itse minuani kohtaan pahakseni pane, vaan olen nyt niin ylönpalttisen onnellinen siitä kuinka Herra meidän teitämme on ohjannut ja johtanut, että minä vaan sinua minun käsilläni kantaa tahtoisin, ja lentää ja ilmaan heittää sekä hatun kuin myös pään; ja olen minä niin vallaton, etten minä jalvoillani seisoa osata tahdo, ja pian tahtoisin ryssät tänne, että minä heidän päällensä minun kuohuvaa ja paisuvaa ylpeyttäni ja kopeuttani ajaa ja päällepanna taitaisin.
Ja Muttisen ällistys muuttui kummastukseksi ja kauhuksi, kun nuo näpistelijät häpäisivät varakkaampien asuntojakin, liaten mattoja, repien tauluja, jopa heitä itseään murhaten. Tällainenko oli Suomen työmies? Ei aivan; näitä arveli Muttinen tekevän niiden irtolaisten, joita ryssät olivat sodan ajan keränneet patteritöihinsä, turkkilaisinta osaa kansasta, kelpaamatonta elämään omilla seuduillaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät