United States or Poland ? Vote for the TOP Country of the Week !
IIVARI. Mielisinpä tietää, mikä partaleiju tuo oli! KROUVARI. Jos oikein muistan, niin on hän merimies. Sille näyttää käymisensä myös. IIVARI. Hän näytti minusta kuin kelpaisi hänelle toisen miehen koni. KROUVARI. Minä luulen hänen kunnialliseksi mieheksi. SAKERI. Mutta nyt lähemme, poikani! IIVARI. Mitä kohden? SAKERI. Kotoa kohden, tiedäthän! IIVARI. Ei koskaan! SAKERI. Mitä sanoit?
Ota niskani ennen! IIVARI. Olkoon menneeksi! Niska maksakoon kaikki; juuri niin aattelen minäkin, ja nyt seuraamme minun neuvoani, nyt lähemme koreasti hirteen molemmat, yhdessä menemme, seuraa teemme aina kuolemaan asti! SAKERI. Vaiti, Iivari, vaiti!
Se on sanottu, ja hyvin kaikki onnistuu. Vakaalla mielellä lähemme nyt matkaan kotoas kohden! IIVARI. Olkoon menneeksi! Juoneen suostun, onnistukoon tahi ei. Hiiteen menköön kaikki! Eno, kuinka saisimme korttelin viinaa? SAKERI. Ei enään pisaraakaan, ennen Puol'matkan krouvia! IIVARI. Riennetäänpä sitte. Huikeasti, Eno! Mitä huolin minä!
SAKERI. Me lähemme, mutta muista, että käytät itses siivosti tiellä matkustavia kohtaan. Sinulla on äitis kuraasi ja mielenlaatu; hyvä kuraasi, mutta eipä hänen leveitä hartioitansa, voimaa ei enemmin kuin kärpällä, ja vaaralliset ovat semmoisen miehen retket.
Ja sukkeluuspa tämäkin, ehkä joteskin laiha. Noh, se taitaa kuitenkin ansaita ryypin! Iivari! Onpa aika lähteä, ja riemuten nyt lähemme; kotiasi, sen tiedän, nyt halaat päästä, ja äsken vielä pelkäsit lähestyä sitä! Vilauksessa kaikki muuttui. IIVARI.
Jäin sinulle hukkaasi huutamaan... Pois lähemme, kauas kulemme ... pois viisautemme viemme, ikipäiviks' piilotamme! Meidät luulit tappavamme, oman tietosi tapoit, oman onnesi pilasit, hävitit heimosi onnen! Erehdyit, iso isäntä! Kun lintu edestäsi lentää, Lappiin lentää kun kala apajastasi katoo, Lappihin katosi kun orava oksalle kurahti, pois Karjalasta kurahti!
Harvoin on hanhet suutasusten, sisarukset silmätysten, harvoin veikot vieretysten, emon lapset laiatusten näillä raukoilla rajoilla, poloisilla Pohjan mailla. "Niin joko laululle lähemme, töille virtten työnteleimme? Laulanta runoilla töitä, kukunta kevätkäellä, painanta sinettärillä, kuonta kankahattarilla.
Rautapytty, se on kanuuna... Näkikös kanttoori niitä mitaalikanuunia, joita Ryssät kiskoivat ohitse kirkon menneellä viikolla? Mikä solina ja kolina, mikä meteli ja pauhu siinä oli! MARTTA. Kitasi kiinni, ja marsikaat matkaanne, sanon minä! MIKKO. Nyt lähemme, Esko. TOPIAS. Menkäät siunauksella! ESKO. Nyt menemme, kuin saakeli peräänsoittais. Onko kaikki muassani, mitä tarvitsen?