United States or Saint Lucia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Se jo saapuukin, liki tulvailee, hän vaaraa ei näekään; tuhat pyssyä hänt' yhä tähtäilee, hän siit' ei tietävinään; hän vartoo, katsovi kelloaan, kuin tyyn' olis rauha vaan. Jopa hetki se löi, jota vartosi hän, ja hän riensi Fahlanderin luo: "Rivit onko nyt valmis se särkemähän, kuten ennenkin, väki tuo? Pöyhkeillä ma Ryssien annoin. Haa, takaisin ne nyt viskatkaa!"
Kaikki on nimittäin sellaista hämärää kuin uni ... samanlaista kuin ilmakin, joka nyt peittää maailmaa. Oli nimittäin se kesä, jolloin koko Suomen kattoi Venäjältä vyöryvä savu: kertoivat ryssien polttelevan kotimaassaan metsiä, soita ja talojakin. Polttivat niitä niin paljon, että meidän maamme ja Ruotsi ja Norjakin oli välistä aivan sauhuun tukehtua.
Ylikenraali ajoi joukkojen tykö ja ylöskehoitti väkeä tykö-luottamaan Jumalan avun päälle ja isänmaan edestä miehuullisesti taistelemaan. Kaksi laukausta taistelun aluksi merkin antoi. Minun sydämeni löi kovasti kuin kanuunat peliänsä alkoivat sillä hyvällä menestyksellä, että ryssien kaksi kertaa käpälämäkeen lähteä täytyi niin kiiruusti, etteivät edes kanuuniansa pelastaa ehtineet.
Lippumme liehuivat katoilla, mutta ryssien armeijat eivät lähteneetkään Suomesta pois; ne alkoivat päinvastoin ryöstellä jo muutenkin sodan aikana puutteeseen joutunutta maata, ja sosialistimme tuntuivat aikovan yhtyä vihollisiin, tehdessään lakkoja tehtaissa ja maakartanoissa, aivan mahdottomia palkkavoittoja vaatien, nimittäin nuo ryssien väliköissä pilatut ja laiskistuneet patterijätkät, kuten minä ja Bongman heitä arvostelimme.
"Edespäin!" hän huus, "jalat liikkeesen; hurraa, pojat Vaasalaiset, se nyt mies, joka kiiruhtaa!" Useastipa kyll' oli huutanut näin sekä käskenyt joukkoaan, ei ennen noin toki hurjin päin, noin kiirein Ryssien kimppuun hän rientänyt milloinkaan. Likikään ei muut viel' ennättänyt, hän kun kolme jo haavaa sai. Hänen voimans' uupui, taakseen nyt hän katsoi, kuinka ne kulki, pojat apuun ehtikö, vai.
Liisteröikää tuo hätähousu mastoon kiinni! Kastakaa häntä joessa! Mäikyttäkää! Poukuttakaa häntä! Pärpättää he kyllä osaavat, mutta annapas ryssien tulla, niin saamme nähdä, kuinka pötkivät käpälämäkeen.
Sanoin minä: "totisesti minä ajattelen kumminkin pelastaa tämän nuoren tytön, jonka minä olen luvannut Ruotsiin viedä suojaan ryssien vainoomisista, ja pitää sinun nyt meitä hyysäämän ja edespäin auttaman."
Mitä ajatteli nyt meidän mainio Mattimme? Hän tuli tuskiinsa: Hän tulehtui ja väliin hikoili, ikäänkuin siitä häpeän tuskasta, kun ei saanut tilaisuutta rynnätä ryssien päälle; sillä siitä esti häntä äsken vihitty puolisonsa, Leena. Hän likisti Mattia kaulasta ja rukoili Jumalan nimen kautta, ettei tuon hellästi rakastetun miehensä pitänyt menemän tapattamaan itseänsä vihollisilla.
Onnettomuuden lisäksi tuli vielä se, että ryssien joukossa oli sama vanha jääkäri, jonka vartioittavaksi Kyösti oli jätetty ja tämä tunsi oitis entisen vankinsa, vaikka oli matkaakin heidän välillänsä. Nähdessään Kyöstin, joka paollansa oli ukolle saattanut parikymmentä nuuttaruoskan iskua, heräsi kiukku hänessä, ja hän vannoi verisesti kostavansa.
"Tuon naapurimme isän-isä, Hannu Tarkkanen, oli sodan aikuisia", kertoi nyt Martti, "ja tämän alueen, josta sitten tuli eri talo, sanotaan hänen saaneen silloin yhteis-maasta, hyväin töittensä palkinnoksi, puhuvat, että Tyyneveteläiset kerran olivat ryövänneet ryssien kuormastona, ja siitä oli sitten syntynyt perhanan peustominen.