United States or Wallis and Futuna ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vaan tekopyhä pakenee, Hän varsin pelkää, vapisee. Hänellä oma pyhyys on; Hän tästä siis on osaton. Hän elää omass' uskossaan; Ei Herra häntä tunnekkaan. Valvokaa ja aina rukoilkaa! Mailman iloissa Salaa saatana Aina vaikuttaa, Pyytää saavuttaa Sielun satimeen, Iloks itselleen. Muista, sielu, se! Valvo, rukoile! Mailma kavaltaa, Voi sun langettaa.
TOMMI. Lähetä sitten pippurimaahan tuo ministeri von Birheim. PATRIK. He heh! MAX. Onko se hän? TOMMI. Totisesti. MAX. Sinä tiedät sen? TOMMI. Varmaasta lähteestä. MAX. Häntä en tunnekkaan. FUCHS. En tunne minä häntä. MAX. Mitä hyvää vartoo hän meiltä?
"Kuinka sinä nyt olet niin viinissä vaatteessa ja silmäsikin niin puhtaana etteihän sua tunnekkaan enään Risto?" Risto, kun nyt oli saanut asiansa selville Tuovilassa, lähti viuhtomaan aika kyytiä takasin isänsä luo.
Järjen oma tie Taivaasen ei vie; Sillä maailmaa Järki rakastaa. Vaan ei uskoa Ole kaikilla, Jotka luulossaan Ovat uskossaan. Monet luulevat, Että uskovat; Vaan ei tuomiollaan Herra tunnekkaan. Jolla Jumalan Poika on, hänellä on elämä. Onneton on käsi se, Joka luottaa lihaan, Kun ei liha himoineen Pääse taivaan pihaan. Sillä liha himoitsee Aina Henkee vastaan.
Yks tiedätkö? tarpeellista vaan on, Mun kaikki on turha ja kelpaamaton Tän ainoan rinnalla aivan: Ett' on oma Jesuksen täysin ja saa Osan verestä siitä, mi voi sovittaa Ja rauhan suo sekä taivaan. Pois täält' on sun täytymys matkustamaan Vaan jos sä et Poikaa tunnekkaan, Ken muu sinun hädästäs huolii? Siis riennä nyt aika on armollisen Vapahtajan luo, hyvän Jesuksen, Hän myös sinun tähtesi kuoli.
Pojasta tuli nuorukainen, nuorukaisesta on tullut mies, miehestä harmajahapsinen vanhus ja hämäränä muistona kummittelee mielessäni tuo ainoa rakkauteni. Toistamiseen en ole sitä pyhää liekkiä povessani tuntenut ja pahoin pelkään, ett'en sitä enää tunnekkaan. VIHKIM
Miesten kesken tuumattiin, ketä lukkariksi valittaisiin niistä kolmesta, jotka vaalissa olivat olleet. Tuommoinen asia on aina vaikea päättää, sillä yhdellä on yksi etu, toisella toinen, ja kun ei miehiä sitte tunnekkaan, niin ihmekkös on, että aiasta tuumata saa.
Koska aavalla merellä ystäviäni muistelen kotomaassani täällä, niin usein kaipauksen kyyneliä vuodatin. TOPIAS. Mies parka! Minä surkuttelen sinua nytkin niinkuin ystävä. NIKO. Kiitoksia vaan. Mutta koska sinua muistelin, sun tukkaas, totisia silmiäs ja pikistä naamaas, niin itku nauruksi muuttui, nauroin, että kojuni kajahteli. TOPIAS. Vai niin, sinä vanha varas. Mutta etpä tunnekkaan minua.
Pois maailmasta luopuneet On Jumalasta juopuneet, Ei mailma heitä tunnekkaan; He tuntee tuskin toisiaan, Käydessä tiellä kovalla, Kun silmät viel' on peitossa. Uus virsi Vapahtajasta Jo alkaa täällä ajassa. Sen perussäveleenä on Jesuksen kuolo viaton, Ja siin' on selvin näytetty, Ett' on jo kaikki täytetty. Myös halkee silloin sydämet, Ne olkoot vaikka kiviset.
Enhän minä tuota miestä tunnekkaan. VILANDER. Niin, eihän hänen tähtensä, mutta Miilin vuoksi. Olethan aina pitänyt niin paljon Miilistä? HAMARI. Kyllä. Oikein, oikein paljon. VILANDER. Niin no, kun tämä nyt koskee hänen parastaan, niin HAMARI. Mutta jos Miili ei häntä rakasta? VILANDER. Rakasta! Eihän ne naiset itsekään tiedä ketä ne rakastaa. Pää-asia on että hän suostuu.