United States or Cayman Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sitte lähteepi kotoa Maanantaina marssimahan, Astuhun alusta viikon, Kohen Oulua kokehen. Kun tuli tykö Muhoksen, Löysi kohta kumppaninsa. Kumppanit heti kysyvät: »Joko nyt jokea meemme, Linnan tullista livumme, Käymme kautta köyhän miehen?» Juuruksen tykö tulivat, Kestikievarin keolle.
Sitte lähteepi kotoa Maanantaina marssimahan, Astuhun alusta viikon, Kohen Oulua kokehen. Kun tuli tykö Muhoksen, Löysi kohta kumppaninsa; Kumppanit heti kysyvät: Joko nyt jokea meemme, Linnan tullista livumme, Käymme kautta köyhän miehen? Juuruksen tykö tulivat, Kestikievarin keolle.
Liisa arvasi asian: "Nyt on kuohari kumossa, Hevoslanko langennunna." Istui kohta kiirehesti Ruunan ruskean rekehen, Haki peuran haltiata. Tuon hän löysi tunturilta, Puotti aivot äijän päähän, Pani päälle peukalonsa. Pianpa sekin parani, Tuli aivan terveheksi. Väinämöisen veljenpoika Alkoi naia ja nahista; Sitten istuivat yhessä Ruunan ruskean rekehen, Laskivat Lapin keolle.
Siit' alkoi salot silota, metsät mielin kasvaella, lehti puuhun, ruoho maahan, linnut puuhun laulamahan, rastahat iloitsemahan, käki päällä kukkumahan. Kasvoi maahan marjanvarret, kukat kultaiset keolle; ruohot kasvoi kaikenlaiset, monenmuotoiset sikesi. Ohra on yksin nousematta, touko kallis kasvamatta. Siitä vanha Väinämöinen astuvi, ajattelevi rannalla selän sinisen, ve'en vankan vieremillä.
Terve veet sinertämähän, viitakot vihertämähän, terve maahan marjan varret, terve kukkaset keolle! Paista päivä näille maille, näien peltojen perille, nosta maa makoamasta, Luojan nurmi nukkumasta, pane korret korttumahan, sekä varret varttumahan, tuhansin neniä nosta, saoin haaroja hajota, kynnöstämme, kylvöstämme!
Kullervo Kalevan poika Läksi soitellen sotahan, Ilon lyöen muille maille; Noin se virkki naisellensa: "Jää hyvästi naiskuluni! Itketkö minua nainen, Kun mun kuulet kuolleheni, Meren jäälle jääneheni, Rimpihin repistyneeni, Kellistynehen keolle?"
Itse nyhtäisi hän keolle jääden vasemmasta pohkeestaan, vasemmasta kainalostaan ja vasemmalta puolen rintaansa kolme karvaa kustakin ja ripotteli ne uhriksi kekoon. Sitten taittoi hän oksan kuusesta, ripsui sillä aseiden jäljet umpeen ja lakaisi lumenkin askelilleen, peräytyessään takaperin suksien luo. Nyt on aseet varattu, omamme ja muiden. Itse olemme vielä varaamatta.
Väinämöisen veljenpoika Arvasi asian uuen, Katseli ajokaluja, Suitset suuhun, päitset päähän Antoi puntista punoa, Riimut rautarenkahista, Teki länget tervaksista, Luokin karhun kylkiluista. Ajoi tuonne tunturille, Meni jäiselle mäelle, Pysyi kynnet kalliolla, Ei livennyt liukkahalla. Ajoi aikansa mäkeä, Tuuritteli tunturia; Laskihen Lapin keolle, Sille suurelle sileelle.
Jo näki toet totiset, valehettomat, vakaiset: näki naisen nukkunehen, kaunoisensa kaatunehen, kaatunehen kartanolle, kellistynehen keolle. Siihen seppo seisottihe syämellä synkeällä. Puuttui yöksi itkemähän, viikoksi vetistämähän. Mieli ei tervoa parempi, syän ei syttä valkeampi. Itse Kullervo käveli, astui eelle jonnekunne, päivän korpia kovia, hiien hirsikankahia.
Kun hän kulki kuusikossa, vaelti petäjikössä, kuusoset kumartelihe, männyt mäellä kääntelihe, käpöset keolle vieri, havut juurelle hajosi. Kun hän liikahti lehossa tahi astahti aholla, lehot leikkiä pitivät, ahot ainoista iloa, kukat kulkivat kutuhun, vesat nuoret notkahteli. Viidesviidettä runo