United States or Namibia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun hän syömään ruvettuaan väänsi sen pois poskestansa ja pani saunan kiukaan nurkalle, oli se niinkuin miehen nyrkin kokoinen paistettu pylsymakkara. Siinä se sitten höyrysi sen aikaa kun Mikko söi. Sitten se taas sai sukeltaa entiseen onkaloonsa. Tuli sitten tuo kamala nälkävuosi ja Mikollemme oli se yhtä kova, kenties kovempikin kuin muille.
Tässä muutoin tavallisessa huoneessa oli kuitenkin jotakin, joka erityisesti herätti vangin huomiota, ja se oli eräs kiukaan kiviin hakattu risti, arvattavasti jokin katolisen taikauskon jäännös, jonka tarkoitus oli tehostaa saunan lääkitsevää voimaa ja varjella sitä kaikkien pahain noitain vahingolliselta vaikutukselta.
Sitten veti hän kiukaan suulta pienen mustettuneen savipadan esille, jonka hän toi lautaselle. Porstuan kaapissa olevasta kiulusta kaasi hän rahkamaitoa, Pietari herran herkkua, puukuppiin ja liidätti sen pöydälle. Pöytäkaapista otti hän nyt puulusikan ja veitsen, asettaen lusikan sievästi maitokupin viereen. Nyt tuli pöydän takana penkinkulmauksessa olevan leipäkannikan vuoro.
Surma-Ollin ryysyt olivat pahasti palaneet ja tukka kokonaan kärventynyt, mutta kuitenkin oli hän, tempaisemalla saunan oven auki, pelastanut emännän ja lapsen savuun tukehtumasta. Itse oli Olli pyörtynyt kiukaan eteen, eikä enää sitten tuntoihinsa tullutkaan, vaikka tietysti kivut olivat kauheita, koska iho irtosi monesta paikasta vaatteiden mukana.
Isäntä kuuli jo kiukaan äänestä, että ei hyvä peri, niin samassa paiskautui pitkäkseen ja kahden käden korviaan pidellen vihaisesti kiljahti: Voi, voi, sen toppo kun polttaa, eikä pääse pois! Voi, voi! No kaikkia sitä! Palaa tänne nyt!
Kiukaan kupeesta otti hän vastan, pisti sen kylmässä vedessä ja pani äidin pään alle. Kun äiti tuotiin saunasta, piti kummin tulla auttamaan, sillä äiti ei yksin pysynyt jaloillaan. Pirtissä olivat jo kaikki asettuneet paikoilleen ja päre sammutettu, kun äiti taas kysyi isää. Mutta häntä ei kuulunut.
Kylläs sen tiedät. SIMEONI. Kenen tämä lämmin vesi tässä ämpärissä kiukaan juurella? JUHANI. Se on minun, sanoi seppä tupaansa.
Siinä tungeskeli pikku Mikkokin pyylevänä ja teerevänä toisten joukossa ja taputteli kiukaan laitaan luonnottoman suuria saappaitaan, joissa vesi sisällä lotisi. Mutta ilo loisti silmästä, ja tyytyväisenä hän piteli kädessään tuohista, jonka hän ihan yksin oli poiminut kukkuroilleen puolukoita.
Mutta erinäisiä huoneita voipi väljentää, akkunoita suurentaa, uloslämpiävä muuri kiukaan ja reppanan sijasta rakentaa, koko rakennus korottaa ja vieläpä seinätkin ulkopuolelta punata.» Onhan siinä uuden runoutemme ohjelma, jota ulomma se vieläkään ei ole kehittynyt.
Eiköhän Jumala meille vielä parempiakin päiviä suone! Niin! Syleilee Emmaa. Antaa hän, kun yhdessä rukoilemme vaan. Heittäyvät polvilleen. Työmiehet katsovat hämmästyneinä, liikutettuina kohtausta. Lapsimuori seisoo rauhattomana kiukaan edessä. Hiis vieköön, tämä käypi sydämmelle. Emmalle. Kuulkais! Tästä päivästä en maista viinan tippaakaan! Emma ja Kaski nousevat. Emmalle. Kuulkais!