United States or Eswatini ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vaikka nuttu oli lumessa ja villahuivi otsalle vedettynä, tunsivat kaikki läsnä olevat ensi silmäyksellä Maria Larssonin kauniit siniset silmät ja solakan sorean vartalon. Perheen nuoremmat jäsenet nousivat häntä sydämellisesti tervehtimään; yksin pormestarikin laski pois puulusikan, joka oli tehnyt niin suunnattoman kuopan kaurapuuroon. Mutta isännän käskevä silmäys pidätti kaikki paikoilleen.
"Suokaa anteeksi, rouva kulta, sitä minä en katso luonnollisimmaksi maailmassa," muistutti Hjalmar. "Miten niin? Pitikö hänen lankeaman äitinsä kaulaan ja kiittävän häntä? ... mistä? Mutta tapahtuipa enemmänkin; mummo alkoi itkeä ja pitämään hälinätä, ja veli nauroi katkerasti, otti äitinsä käteen ja sanoi: Anua, tunnetkos taas puulusikan. Ja niin ne menivät."
Sitä eivät he kuitenkaan tehneet, he vaan myhäilivät puuveistoksilleni, joiden pysyväisestä arvosta sanoivat Ranskan ja itse Italiankin puulusikan- ja kapustain veistäjien täytyvän todistuksensa antaa. Niin muodoin oli minulla hetken aikaa hyvää korvissa ja hetken perästä hyvää suussakin, sillä minulle tuotiin leipäjuustoa, vehnäkakkua ja maitovelliä.
Emäntä tahtoi tehdä pienen lusikan mieliksi ja kantoi hänen kultasepälle, joka lupasi sen hopeoida. Ja hän päällysti puulusikan hopealla, niin että se kimelteli kuin aurinko, ja se oli iloinen sydämessänsä, tuntui kuin sydän olisi sykkinyt varressa.
"No no, lapsi, ei onni ole ainoastaan rikkaudessa", sanoi äiti. "Niin, mutta olisi kuitenkin hyvin hauskaa olla rikas ja ylhäinen ja mahtava; ja kovin ikävää kun ei mitään ole". Antti käsitti sadun aivan toisella tavalla kuin sisar; hän hymyili ja sanoi: "Sisar Anna on kuin puulusikka." "Kuin puulusikka! Olenko minä puulusikan muotoinen. Sepä on sukkelaa".
Turha taika on, luulla siitä sairaalle apua olewan, että koura wäännetään auki ja peukalo otetaan ulos. Parempi on pistää hammasten wäliin palasen anturanahkaa, puulusikan warren eli muun puikon, ettei sairas saisi kieltänsä pureskella. Eikä haittaa panna waskilantin sairaan kouraan, josta setken into on luultu hiljenewän.
Mattikin työntyi pöydän laidalle ryntäilleen, otti lusikan ja alkoi melkein kilpaa Mooseksen kanssa pistellä marjoja, niin että Matin leuallakin rupesi näkymään mitä he söivät. Herra sen nähtyään iloisesti huudahti: »Kyllä nyt minäkin pääsen alkuun.» Hän otti pöydältä puulusikan ja rupesi pistelemään kuin puuroa ja kehui hyväksi.
Hyvillä mielin ja hymyillen siirtyi herra entiselle paikalleen rahille, otti puulusikan kupin sivulta ja rupesi pistelemään talkkunaa ja sanoi: »Tämäkin se on harvoin saadessa herkkua eikä maksa paljon.»
Ja kultaseppä lävisti syvälle kurjan puulusikan sydämeen; teki kipeätä, kovin kipeätä, mutta se vaikeni ja kärsi... Hän valoi lyijyä porattuun reikään, lyijy vuoti läpi sydämen ja kangistui siellä; senkin hän kärsi ... kaikki kunnian tähden. Vihdoinkin oli puulusikka valmis ja uudestaan hopeoittu, ja tuli jälleen hopeakoriin.