Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
Eikä ollut koti kodille ennen, kuin sihahti kiukaan kiville vesi, otettuna notkon lähteestä, jonka reunalla hajuheinä kasvoi, eikä ennenkuin uupuneita jäseniäni hautoivat koivikosta taitetut tuoksuvat lehvät. Silloin vasta tuntui oikein siltä, kuin olisivat mieron tahrat peseytyneet kokonaan pois sekä ruumiista että sielusta.
Eivät tulijatkaan tahtoneet tietää mistään muusta, kun kuulivat saunan olevan valmiina kylvettäväksi. He työntyivät suoraa päätä sinne. Kohta rupesikin kiukaan kohina ja vastojen vinha läiske kuulumaan saunasta.
Edellä, Valkon selässä, ratsastivat Eero ja Simeoni, muut juosten heitä seurasivat kintereissä, polkien korven lunta, joka juoksusta tuiskahteli ympäri. Mutta Impivaaran aholla, hohtavan kiukaan lähellä istuivat kissa ja kukko, alakuloisesti killistellen hiiltyvään tuleen.
Minä voin auttaa ketä tahdon ja olenhan sinua ennenkin auttanut, miksi en nyt auttaisi, vaikka oletkin tänään vähän närkkäällä tuulella; se tulee kait, arvaan ma, jostakin raskaasta kiusauksesta, mutta siitä sinut pian päästän. Mutta pullo ensin tänne, sillä kurkkuni on kuiva ja janoinen kuin korvennettu kiukaan harja", sanoi ja lohdutteli Valvoherra alakuloista lautamiestä.
Tahdotko vielä? kysyi hän vähän ajan päästä ja löi löylyä. Lyö häntä vielä, sanoi Matti. Liisa heitti herkeämättä vettä kiukaan kuumille kiville... Vieläkös? Kun ei Matti mitään vastannut, niin Liisa löi vielä. Elä häntä ... huh! ... elä häntä ... huhhuh! enää! sanoi jo Matti ja valeli päätään. Vähäänpä se nyt, sanoi Liisa, mutta ajatteli itsekseen, että paljonpa sen nahka nyt sietikin.
Satua, satua, jokelteli pikku valkotukkainen Henni ja tunkeutui Antin sivu kyökkiin. Herran terttu, huudahti Anna, jonka silmät loistivat hänen lemmikkiään vastaan. Vai pitäisi hänenkin jo kuunnella satua. Eevi otti hymyillen Hennin käsivarrelleen. Antti oli jo avannut kirjan valmiiksi pöydälle. Vai niin. Tuhkimus tähkimys kiukaan päässä, sitäkö nyt luetaan? Sitä, sanoi Antti.
Sentähden, ett'ei sinulla ole. Liisa. Vaikkei olekaan! Sanoppas oikein todella mitä sekin on olevinaan, että vieraan tupaan tullessa juostaan kiukaan koloon piiloon? Mari. Mitäkö se on olevinaan? Se on häveliäisyyttä. Liisa. Häveliäisyyttäkö sekin on, ett'et sinä, Anni, tohdi juoda vettä, avata suutasi miesten näkyvissä? Mari. Tietysti! Matti. Kyllä se on totta, mitä Liisa sanoo.
Kerran oli Kalle saanut toimekseen korjata suuren kiukaan arinaa. Juuri kun hän paraillaan oli kiukaassa vatsallaan niin että paljaat jalat vaan näkyivät, sattui Paavali taasen tulemaan, tällä kertaa vanhimman poikansa Aleksanterin kanssa. Hiljaa lähestyi ruhtinas kiukaata ja rupesi kutkuttamaan Kallen jalkapohjia.
Päivän Sana
Muut Etsivät