United States or Guinea-Bissau ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta Katri teki kovaa vastarintaa; ja koska hänen irti-pyrkimisensä ei vaan osoittaneet tavallista neidon ujoutta, vaan pikemmin aristunutta häveliäisyyttä, niin kaino rakastaja päästi hänet pois käsistään, joista kymmenen vertaa suurempikaan voima ei olisi voinut riistää tyttöä väkisin.
Minä olen vakuutettu siitä, että se ei ollut tunteettomuutta, vaan huippuunsa kehittynyttä itsensä kieltämistä, itsensä hillitsemistä ja hienotunteista häveliäisyyttä, joka esti häntä asettamasta surujaan maailman nähtäväksi. Mitäs olen velkaa? kysyin minä, saamatta muuta sanotuksi. Olisiko paljon viisikymmentä penniä. Kun lähdin, tarttui hän heti työhön, jonka olin tullessani keskeyttänyt.
Eikö teissä ole älyä, tapoja ja häveliäisyyttä, kun näin myöhään yöllä meluatte kuin kattilanpaikkurit. Luuletteko, että armollisen neidin talo on olutkapakka, koska niin hillimättä täyttä kurkkua hoilaatte noita paikkasuutarin laulujanne? Ettekö tiedä mittaa ja määrää? HERRA TOPIAS. Meillä kyllä on laulussamme oikea mitta. Menkää hiiteen!
Se on olevinaan myös häveliäisyyttä. Anni varmaankin niin tekisi, jos häntä muualta kosimaan tultaisiin. Anni. Olisiko se ihme? Niin tekee jokainen hävelikkö morsian. Wasjka. Todellako? Eikö ole vielä nähnyt sen miehen kasvoja, jonka vaimoksi hän aikoo ruveta? Tuo on todellakin kummallista? Voisihan sulhanen nyt edes olla täällä, niin silloinhan morsiamella olisi edes tilaisuus häntä nähdä.
Sentähden, ett'ei sinulla ole. Liisa. Vaikkei olekaan! Sanoppas oikein todella mitä sekin on olevinaan, että vieraan tupaan tullessa juostaan kiukaan koloon piiloon? Mari. Mitäkö se on olevinaan? Se on häveliäisyyttä. Liisa. Häveliäisyyttäkö sekin on, ett'et sinä, Anni, tohdi juoda vettä, avata suutasi miesten näkyvissä? Mari. Tietysti! Matti. Kyllä se on totta, mitä Liisa sanoo.
Vielä on minun mainittava pari pientä nekroloogia, jotka Mérimée kirjoitti v. 1851 Revue des deux Mondes'een, toisen (helmikuussa) kirjailija Théodore Leclercq'istä (k. 15 p. helmik. 1851) toisen (elokuussa) Revuen 28 vuotiaasta, tapaturmaisesti kuolleesta arvostelijasta Alexis de Valon'ista (k. 20 p. elok.). Molemmat huokuvat mitä lämpimintä ystävyyttä ja kuvaavat kukin osaltaan Mériméen ritarillista luonnetta. Jälkimäisessä kiittää hän etupäässä terävän arvostelijan itsenäisyyttä ja vapaamielisyyttä, edellisessä luonteen hyvyyttä, iloisuutta ja häveliäisyyttä sekä kirjailijan lahjoja. Leclercqistä puhuessaan ei hän myöskään malta olla sivumennen koskettelematta valtiollisia oloja. "On commence
Meidän sankarimmekin sillä teidän täytyy, Nastjenka, antaa minun puhua kolmannessa persoonassa, syystä että ensimäisessä persoonassa puhuminen loukkaa häveliäisyyttä, siis, sankarimmekin, joka niinikään ei ole toimetta, tekee niinkuin muutkin. Mutta harvinainen tyytyväisyyden tunne ilmenee hänen kalpeilla, jotenkin väsyneillä kasvoilla.
Ei minunkaan mielestäni tuo ole oikeata häveliäisyyttä, että päivällä vanhempien ihmisten näkyvissä melkein pelätään poikia, mutta annas olla, kun ei päivän valo ole todistamassa... Mari. Mitä! Sinäkin, aina järkevä ja älykäs poika, yhdyt tuon liehakon väitteeseen. Andrei. Pidä puoliasi, Mari! Sinä olet oikeassa. Häveliäisyys on immen parahin koristus.
Yhtä vähän voi puhua pienokaisen lapsen kuin Eevan häveliäisyydestä ennen syntiinlankeemusta. Te tahdotte, ettei nuori neito tietäisi mitään niistä asioista, joitten suhteen hänen pitää häveliäs olla, ja kuitenkin pidätte häveliäisyyttä hänen parhaana koristuksenaan. Hänelle ei sanota, mikä synti on, mutta kielletään syntiä tekemästä.
Tuo puhdas, luonnollinen äidintunne, puoleksi neitsyellistä häveliäisyyttä ja puoleksi äidillistä onnellisuutta, muuttui kuihduttavan häveliäisyyden tunteeksi. Nyt oivalsi hän, mitä oli tehnyt. Nyt huomasi hän sen. Hän oli elänyt mitättömien tyttö-retkujen tavalla eikä kunniallisena neitona.