United States or Luxembourg ? Vote for the TOP Country of the Week !
Otan vaan Kuivalaisen kauppakirjat laatikosta ja menen paikalla. No mikäs saakuri ne on täältä vienyt? Häh! kysyn minä! Kuka ne vei? Noh sukkelaan paperit tänne, taikka ELVIRA. Mihin ne panit eilen? TEOFILUS. Tietysti tuohon laatikkoon. Ja missäs ne nyt ovat? Oletko ne polttanut puiden asemesta, vai! Olisikohan kauppakirjat olleet siinä sanomalehtien joukossa! Ei, kaikeksi onneksi! Etsi vaan.
OTTO. Niillä on revolverit mukana ja sapelit. TOPRA-HEIKKI. Ja meillä vaan puukot. Saakuri! ANTTI. Mitä tehdään? Sano pian. MATLENA. Uunille nouskaa. Uunille, heti! TOPRA-HEIKKI. Se on paras neuvo. OTTO. Topraa ne vaan kysyivät ja Mikkoa. ANTTI. Eikö minua? OTTO. Eivät kuulu teistä välittävän. TOPRA-HEIKKI. No, hyvä! Sitten jäät sinä Antti heitä puhuttelemaan. ANTTI. Koetan parastani.
Koska sinä oot nähnyt, että Karhun Esa itkee? Minä olisin tapellut koko joukon kanssa, vaikka paikalle olisin oiennut.» »Olisitpa, saakuri soita, saanut kerran kylliksesi», sanoi Iikan Antti. »Olis vain se saanut. Körttiläiset eivät ainakaan säästä», vakuutti joku. »Saamari, kyllähän siinä olis rytyä ollut. Mutta kyllä minä muutamilta olisin hengen vähät nitistänyt. Herra jee, poika!
Ei mikään, ei mikään. Minun täytyy lähteä heti kaupunkiin. Voi, surma! Enhän mahda ennättää enää. Hevosellako hän meni? Hevosella. Mutta miks' niin? Pahuus, etten tullut sitä ajatelleeksi! Mikä pöllö minä olin. Saakuri . En ymmärrä mitään. Etkö sinä saa suutasi auki, hyvä ihminen! Se menee ja myy sen kahdestatoista tuhannesta, ei osaa vaatia enempää, ellen minä joudu väliin.
Hei saakuri kuinka lysti on elämä! Tuoss' on sulle, Viira, ankka joulupaistiksi! Sen sain vedonlyönnillä ansainneeksi. Näes, minä sanoin että kaikki selät jouluksi jäätyyvät ja kauppias Kuivalainen pauhasi vastaan! Nyt ovat kaikki selät jäässä ja ankka pöydälläsi jouluruokana! Hei kuinka elämä on hauska! Hei! Mokomia vetoja! Vielä sekin maksu, jos olisi vedon hävittänyt!
»Mutta mitä Matti siinä kroikottelee ja hakee paitasillaan, kun ei pue?» tutki Maija. »Lakkiani. Saakuri, kun en tiedä mihin se lie joutunut.» Muori aikoi pärevalkea kädessä mennä Esaa herättämään ja hevosen historiaa kyselemään, mutta toiset jokainen yksistä neuvoin liittyivät ehkäisemään sitä tuumaa.
Nissilän Mattilalla ei ollut toista silimää. Saakuri, niinkuin vainajan, niin palelee käsiä. Saakuri, niinkuin vainajan, niin palelee käsiä." Lieneekö hevosesta ollut mieleistä marssin mukaan kulku, mutta kiirehtimättä se vain juosta hetkutteli ja poika laski uskollisesti samaa virttä aina perille asti. Jopahan sieltä viimeinkin tultiin.
Yleisesti nuoret miehet ihailivat Vennua, pitivät isänään, ihanteenaan. »Se on poikaa se, on oikein mies, saakuri, se Vennu!» niin sanelivat nuorukaiset. Siitä kait se sitten johtui, että Vennu luuli olevansa kaikkien herra. Nuoriso piti häntä miehen mallina sehän vaikutti elähdyttävästi kahden puolen.
Sitten hän alkoi esitelmän mestarien yhteisestä menettelytavasta: Kunnioitettavat »prinsipaalit»! Herrat porvari Kuiks! hän hengästyi, väliin nikotellen. Kun me olemme nyt tänne kokoontuneet, että me sen oikean menettelytavan löytäsimme! Että... Kuiks! Saakuri kun on kurkkuni karheana! Hei Rimpinen, ojennappa tänne lasi... Kas niin!
Mutta ilon lopuksi muori kompastui ja kaatui lattiaan pitkin pituuttaan, jäi siihen ährimään ja Siukku nauroi hänen nousuyrityksilleen, sen ohessa hokien: »No mutta ... no mutta ... saakuri, antakaas kun minä autan tuota...» Hän hosui, juoksi ja puuhasi lihavan muorin ympärillä, nauroi, eikä sentään ryhtynyt auttamaan.