United States or Saint Pierre and Miquelon ? Vote for the TOP Country of the Week !
Piispa Fahlenius näyttää, pöytäkirjasta päättäen, tunnollisella tahdikkuudella olleen tilaisuudessa sanaakaan lausumatta mahdollisesti hän lupasi lähettää vastauksen neuvoteltuaan konsistoorin kanssa.
Hän näki jokapäiväisenä esimerkkinä edessänsä, Jaakosta ja Marista, mitä tosi rakkaus ja avosydämisyys parikunnan välillä vaikuttaa, ja tunnollisella sydämellä koki hän korvata vaimollensa entistä tylyyttänsä ja kylmyyttänsä. Vaimonsa käsitti hyvin tuon elämän muutoksen ja kyynel silmissä tunnusti hän nykyisen elämänsä taivaaksi maan päällä.
Olimme koko talven niin tunnollisella uutteruudella toimittaneet sudenajoa, ett'emme koko aikana tahtoneet käyttää lukashien emmekä myös omaa aikaammekaan tuohon huvittavaan ketunjahtiin.
Miettiessään ihmisten kesken ja ihmisen itsensä sisässä vallitsevaa »oikeudenmukaisuuden mysteeriota» hän saa sille ulkokohtaisen kiinnepisteen ulkopuolelta ihmiselämää. Tunnollisella asiallisuudella ja tiedemiehen perusteellisuudella hän tutkii mehiläisvuoden tapahtumia mehiläiskeossa ja kirjoittaa luonnontieteellismietelmällisen teoksensa »Mehiläisten elämä» vuonna 1901.
Hän moitti heitä tunnollisella innostuksella ja oli kovin ihmeissään, että minä saatoin sanoa heitä miellyttäviksi henkilöiksi. Elina vaan vihasi tätä miestä ja tuota naista eikä kukaan saanut häntä uskomaan, että ne ansaitsisivat muuta kuin vihaamista ja inhoa.
Hän nousi ylös, istui kirjoitus-pöydän ääreen, kirjoitti muutamia rivejä ja ojensi paperin Vendalelle syvällä kumarruksella. Suostumuskirja oli aivan suora ja selvä ja allekirjoitettu tunnollisella tarkkuudella. "Oletteko tyytyväinen kirjoitukseeni?" "Olen kaikin puolin." "Sepä minua ilahuttaa kuulla. Me olemme tässä vähin otelleet ja olleet erinomaisen sukkelat ja viisaat molemmin puolin.
Hän hymyili taas ja meni ulos siitä ovesta, josta hän oli tullut. Minun oli velvollisuus tunnollisella huolella vartioida tätä sisarellista rakkautta. Siinä oli kaikki, mitä oli säilynyt minulle, ja se oli aarre minulle. Jos kerran järkytin sen pyhän luottamuksen ja käytöksen perustuksia, joitten johdosta se annettiin minulle, oli se kadonnut, enkä minä voinut koskaan saada sitä takaisin.
Rudolf käveli edes takasin huoneessa, vilaisten tuon tuostakin halveksivaisesti, mutta samassa sääliväisesti, vanhaan isään, joka ei ymmärtänyt enää nuoruutta. Toisten maahan! Kunniahan on hoitaa "toisten maata" ajanmukaisella ja tunnollisella tavalla! Eikö se merkitse mitään isän mielestä?